Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisissa konstruktioissa suomen seuralaisuutta ilmaisevat mukana ja mukaan
esiintyvät. Seuralaisuussuhteelle on tyypillistä, että suhteen
osallistujat tai vähintään kiintopiste ovat ihmisiä ja että
osallistujien välillä on symmetriaero: seuralainen (engl. companion) osallistuu tilanteeseen epäsuorasti, seurattavan (engl. accompanee) välityksellä. Suomen grammeille ominaiseen tapaan mukana- ja mukaan-sanoja
käytetään syntaktisesti monenlaisissa asemissa siten, että
kiintopisteen (seurattavan) ilmaisun tyyppi vaihtelee. Tutkimuksessa
selvitetäänkin, mikä on kiintopisteen ilmaisutavan rooli siinä, miten
seuralaisuussuhteen osallistujien välinen epäsymmetria hahmottuu.

Tutkimuksen syntaktisessa luokittelussa pidetään lähtökohtana
postpositiokonstruktiota, jossa osallistujien välisen symmetriaeron voi
katsoa perustuvan kiintopisteen viitepisteroolin kautta grammin
semantiikkaan (tyyppi lapio oli kaivajan mukana). Symmetriaero sen sijaan voimistuu, kun kiintopiste edustuu omistusliitteen välityksellä subjektina (tyyppi hän otti lapion mukaansa) tai kun se ilmaistaan teemapaikalla paikallissijaisena adverbiaalina (tyyppi hänellä oli lapio mukana[an]).
Symmetriaero sen sijaan heikkenee, jos (toissijainen) kiintopiste
ilmaistaan adverbiaalina muualla kuin teemapaikalla (tyyppi hän oli mukana kaivamassa), ja vetäytyy taustatiedoksi, kun kiintopistettä ei ilmaista lainkaan (tyyppi hän on mukana).

Tutkimus perustuu aineistoon, jossa ovat edustettuina 1800-luvun
kirjakieli, Lauseopin arkiston murrehaastattelut ja nykykirjakieli.
Aineisto osoittaa, että mukana- ja mukaan-grammeilla
ilmaistuissa seuralaisuussuhteissa on tapahtunut muutos: 1800-luvun
kirjakielen ja pääosin 1960-luvulla tallennetun murreaineiston
esiintymissä yleisin kiintopiste on ihminen, kun taas nykykirjakielen
aineistossa kiintopisteeksi hahmottuu tyypillisimmin toiminta.
Kiintopisteen semanttinen tyyppi ja sen kielellinen ilmaisukeino ovat
suorassa suhteessa toisiinsa. Ihmiskiintopiste ilmaistaan yleisimmin
subjektin kanssa samaviitteisellä omistusliitteellä tai
teemapaikkaisella paikallissijaisella elementillä ja toimintakiintopiste
puolestaan ei-teemapaikkaisella paikallissijaisella elementillä. Eri
ilmaisukeinot jakautuvat eri verbien ympärille rakentuvien
konstruktioiden kesken. Tutkimuksen perusteella voi todeta, että
esiintymäkonstruktiolla on merkittävä rooli siinä, millaista
seuralaisuutta mukana- tai mukaan-grammilla kuvataan.