G4 Doctoral dissertation (monograph)

Integraatiomyönteisten etujärjestöjen linjat ja toiminta ennen Suomen EU-jäsenyyttä




List of Authors: Korhonen Olli

Publisher: Turun yliopisto

Place: Turku

Publication year: 2017

ISBN: ISBN 978-951-29-6878-7

eISBN: ISBN 978-951-29-6879-4

URL: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6879-4


Abstract

Euroopan unionin jäsenyys vuonna 1995 on Suomen merkittävin ulkopoliittinen päätös toisen maa-ilmansodan jälkeen. Tiedotusvälineet tapaavat tiivistää, että päätös oli Ahon hallituksen hanke tai presidentti Koiviston ensisijaisesti turvallisuuspoliittinen ratkaisu. EU-jäsenyys oli sangen leimallisesti myös etujärjestöjen hanke. Sekä elinkeinoelämän etujärjestöt että palkansaajakeskusjärjestöt jatkoi-vat integraatiomyönteistä pitkää linjaa ja ajoivat johdonmukaisesti tiiviimpää osallistumista Länsi-Euroopan integraatioon. Järjestöjen saumaton integraatioyhteistyö huipentui voitokkaassa vaalikam-panjassa EU-kansanäänestyksen alla.

Virkistyttyään länsi-integraatio palasi 1980-luvun puolivälissä verraten samanaikaisesti etujärjestöjen toimintaan. Etujärjestöjen tavoitteena oli turvata yrityksille kunnon kilpailuasema erityisesti suhtees-sa ruotsalaisyrityksiin. Ruotsin kehitystä seurattiin tiiviisti. Taloudelliset tavoitteet hallitsivat perus-teluja, kun taas EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet olivat etujärjestöille toissijaisia, joskaan eivät merkityksettömiä. Keskeisistä etujärjestöistä vain maataloustuottajien keskusjärjestö MTK poikkesi integraatiolinjauksissaan vastustamalla johdonmukaisesti Euroopan unioniin liittymis-tä.

EU-jäsenyyttä edeltänyt kymmenvuotiskausi 1984–1994 oli elinkeinoelämälle tavattoman vilkas. Ajanjaksolla vaikutti kolme rinnakkaista kehityskulkua: 1. yritystoiminnan muutokset, joista keskei-simpinä elinkeinoelämän kansainvälistyminen, teknologian merkityksen kasvu ja viennin rakenne-muutos. 2. Kauppapoliittisen toimintaympäristön muuttuminen, jota leimasi idänkaupan hiipuminen ja länsi-integraation aktivoituminen, sekä 3. mullistukset Euroopan poliittisella kartalla, Neuvostolii-ton ja koko Itäblokin kadotessa.

Bulkkituotteiden viejästä tuli korkean teknologian viejä. Erityisesti vientikauppaa käyneet yritykset tarvitsivat aiempaa pidemmälle menevää integraatiota. Suuryritysten, erityisesti Suomen valtionta-louden vertauskuvaksi nousseen Nokian, vaikutus etujärjestöjen - ja koko valtakunnan integraatiopo-litiikkaan oli ilmeinen.

Päätös EU-jäsenyydestä oli kaksivaiheinen. Valtiojohto päätti vuonna 1992 hakea Euroopan unio-niin, jonka jälkeen kansa sai äänestää jäsenyydestä syksyllä 1994. Molempiin ratkaisuihin etujärjestöt pyrkivät vaikuttamaan vahvasti, usein julkisuuden kautta. Huolimatta pitkäjänteisestä työstä länsi-integraation puolesta matalan politiikan (low politics) tasolla, varovaiseksi luonnehdittu ulkopolitiik-ka loi korkean politiikan (high politics) kehykset etujärjestöjen toiminnalle. Neuvostoliiton linjauksia seuraillut Suomen virallinen integraatiopolitiikka muuttui Neuvostoliiton kehityksen seurauksena hetkessä syksyllä 1991.

Etujärjestöjen integraatioyhteistyössä oli mukana muitakin kuin työmarkkinaosapuolia, kuten Keskuskauppakamari. Lisäksi elinkeinoelämän etujärjestöjen yhteistoimintaorganisaatiot tukivat etujär-jestöjen integraatiotyötä. Etujärjestöjen rinnalla ns. Eurooppa-ryhmät olivat nostamassa integraatiota julkiseen keskusteluun ja ne työskentelivät tavoitteellisesti integraation ja viime kädessä EU-jäsenyyden puolesta. Integraatiomyönteiset Eurooppa-ryhmät olivat uusi ilmiö, sillä 1970-luvulla vastaavat toimijat vastustivat integraatiota.


Last updated on 2021-24-06 at 08:26