Magneettikuvauksella on keskeinen asema MS-taudin toteamisessa ja erotusdiagnostiikassa sekä taudin aktiivisuuden ja etenemisen arvioinnissa.

Magneettikuvaus on herkempi MS-tautiin liittyvän tulehdusaktiviteetin osoittaja kuin kliininen seuranta, ja sitä kannattaa käyttää hoidon optimoinnissa.

Tavanomainen magneettikuvaus korreloi joskus huonosti potilaan kliinisen taudin etenemisen kanssa (ns. kliinis-radiologinen paradoksi).

Tavanomainen magneettikuvaus ei osoita tautiin liittyviä diffuuseja muutoksia ja on epäspesifinen muutosten histopatologisen luonteen suhteen.

Positroniemissiotomografialla on mahdollista todeta aivoissa MS-taudin neuroinflammaatioon ja neurodegeneraatioon liittyviä muutoksia, joita ei voida havaita tavanomaisella magneettikuvauksella.

Positroniemissiotomografian käyttö rajoittuu toistaiseksi MS-potilaiden kuvaukseen tieteellisen tutkimuksen yhteydessä.