Artikkelini keskittyy pohtimaan sitä, miten transnationaali (eli ”ylirajainen”) näkökulma voi haastaa perinteisen paikkaan sidotun käsityksen kulttuuriperinnöstä. Tutkijat ovat viime vuosina pohtineet globalisaation ja kansallisvaltioiden rajat ylittävien yhteyksien vaikutusta kulttuuriperinnön muokkautumiseen. Transnationalismin käsitettä on kuitenkin käytetty suhteellisen rajoitetusti kulttuuriperinnön tutkimuksessa. Artikkelini tuokin esille siirtolaisten kulttuuriperinnön monipaikkaista luonnetta. Käytän tutkimuksessani transnationaalin käsitettä kuvaamaan niitä kansallisvaltioiden rajat ylittäviä yhteyksiä ja käytänteitä, joilla aineetonta kulttuuriperintöä pidetään yllä siirtolaisen uudessa kotimaassa. Perehdyn nimenomaan siihen, miten kansainvälisessä avioliitossa elävät suomalais-amerikkalaiset pariskunnat neuvottelevat suhdettaan siirtolaispuolison kotimaahan tietyissä elämän taitekohdissa: silloin, kun perheessä on pieniä lapsia, siirtolaisen kotimaassa asuvien vanhempien sairastuessa tai vanhetessa sekä siirtolaisen itsensä ikääntyessä. Käytän tapaustutkimuksena Suomessa, pääasiassa pääkaupunkiseudulla, ja Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa asuvia aviopareja, joista toinen on suomalainen ja toinen amerikkalainen. Tarkastelussani korostuvat erityisesti siirtolaisen äidinkielen ja perheyhteyksien ylläpidon merkitykset elämän taitekohdissa. Tutkimukseni perusteella oli yleistä, että lapsen saaminen sitoi siirtolaisen pysyvämmin uuteen kotimaahan ja auttoi näin sopeutumisprosessissa, mutta myös motivoi siirtolaisvanhempaa tuomaan esille kotimaansa kulttuuria päivittäisessä elämässä. Myös ikääntymiseen liittyvät elämänmuutokset usein voimistivat siirtolaisen kuuluvuuden tunnetta kotimaahan. Näin näyttää olevan silloin, kun siirtolaisen kotimaassa asuvat vanhemmat ikääntyvät tai sairastuvat vakavasti sekä myös siirtolaisen itsensä vanhetessa. Ikääntyvän siirtolaisen transnationaalit yhteydet voivat jopa tiivistyä, kun yhteyksien vaalimiseen on enemmän aikaa. Samalla yhteydet usein saavat symbolisemman muodon: kotimaa on läsnä esimerkiksi muistoissa ja kodin esineissä. Niiden merkitys kuvastaa hyvin sitä, kuinka hankalaa on vetää rajaa aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön välille.