G2 Master’s thesis, polytechnic Master’s thesis
Vastustajan paikka? – Perussuomalaiset vuoden 2011 eduskuntavaalien alla Nykypäivässä, Suomenmaassa ja Uutispäivä Demarissa
Subtitle: Perussuomalaiset vuoden 2011 eduskuntavaalien alla Nykypäivässä, Suomenmaassa ja Uutispäivä Demarissa
Authors: Ruohonen Sini
Publisher: Turun yliopisto
Publishing place: Politiikan tutkimuksen laitos
Publication year: 2013
Abstract
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmen puoluelehden suhtautumista perussuomalaisiin vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Aineistoon sisältyy yhteensä 191 kirjoitusta kokoomuksen, keskustan ja SDP:n pää-äänenkannattajista Nykypäivästä, Suomenmaasta ja Uutispäivä Demarista. Perussuomalaisista välitettyä kuvaa käsitellään kolmessa temaattisessa kokonaisuudessa. Ensimmäisessä luvussa kysytään, miten lehdet kirjoittivat perussuomalaisten aatteesta ja sen edustajista. Toisessa pääluvussa esitetään, miten kussakin lehdessä käsiteltiin vaalien kiinnostavimpia asia-aiheita, ja kuinka perussuomalaiset niihin liitettiin. Kolmanneksi vastataan kysymykseen, miten vaalien alla julkaistujen gallup-mittauksista kirjoitettiin, mistä perussuomalaisten kannattajien katsottiin lehdissä tulevan, ja miten tulevan hallituksen nähtiin muodostuvan.
Tutkimus sijoittuu poliittisen historian oppialaan hyödyntäen sisällönanalyysin menetelmää. Historiallinen konteksti muodostuu vaalikevään 2011 poliittisesta tilanteesta, ja työssä käytetään apuna tutkimuksia, jotka käsittelevät vaaleja, puolueita ja valtamedian tuottamaa vaalijulkisuutta. Äänenkannattajista tehtäviä havaintoja verrataan puoluetutkimuksessa yleisesti esitettyihin ristiriitaulottuvuuksiin.
Nykypäivä rakensi vastakkainasettelun kokoomuksen ja perussuomalaisten välille kirjoittamalla perussuomalaisista asiallisesti ja puhumalla paljon vaalikeväänä pinnalla olleesta Euroopan unionin talouskriisistä. Perussuomalaiset kuvattiin EU-kriittisenä puolueena ja kokoomuksen osoitettiin olevan sille integraatiomyönteinen vaihtoehto. Tämä johti siihen, että keskusta ja SDP jäivät näiden kahden blokin välimaastoon. Suomenmaassa perussuomalaiset oli keskustan vastakohta, mutta asia-aiheet eivät tarjonneet selkeää ristiriitaulottuvuutta vastakkainasettelun tuottamiseen. Vastuuttomana näyttäytyneen perussuomalaisten vastapuolella esiintyivät siten keskustan lisäksi myös kokoomus ja SDP. Uutispäivä Demarissa perussuomalaisten kerrottiin olevan yksi porvaripuolue muiden joukossa. SDP:n äänenkannattaja tuottikin oman vastakkainasettelunsa SDP:n ja kokoomuksen välille käyttämällä perinteistä vasemmisto–oikeisto-akselia ja puhumalla paljon valtiontalouteen ja erityisesti veropolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä.
Tutkimus osoittaa, että puoluelehdet tuovat politiikan julkisuuteen omanlaisensa poliittisen näkökulman. Äänenkannattajista tehtävät havainnot tuovat lisää ymmärrystä politiikan julkisuuden tutkimukseen, joka on viime aikoina keskittynyt lähinnä valtamediaan kuuluviin tiedotusvälineisiin. Puoluelehdistö on kiinnostava tutkimuskohde tässä ajassa, sillä poliittisen debatin suosio näyttäisi olevan jälleen nousussa.
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmen puoluelehden suhtautumista perussuomalaisiin vuoden 2011 eduskuntavaalien alla. Aineistoon sisältyy yhteensä 191 kirjoitusta kokoomuksen, keskustan ja SDP:n pää-äänenkannattajista Nykypäivästä, Suomenmaasta ja Uutispäivä Demarista. Perussuomalaisista välitettyä kuvaa käsitellään kolmessa temaattisessa kokonaisuudessa. Ensimmäisessä luvussa kysytään, miten lehdet kirjoittivat perussuomalaisten aatteesta ja sen edustajista. Toisessa pääluvussa esitetään, miten kussakin lehdessä käsiteltiin vaalien kiinnostavimpia asia-aiheita, ja kuinka perussuomalaiset niihin liitettiin. Kolmanneksi vastataan kysymykseen, miten vaalien alla julkaistujen gallup-mittauksista kirjoitettiin, mistä perussuomalaisten kannattajien katsottiin lehdissä tulevan, ja miten tulevan hallituksen nähtiin muodostuvan.
Tutkimus sijoittuu poliittisen historian oppialaan hyödyntäen sisällönanalyysin menetelmää. Historiallinen konteksti muodostuu vaalikevään 2011 poliittisesta tilanteesta, ja työssä käytetään apuna tutkimuksia, jotka käsittelevät vaaleja, puolueita ja valtamedian tuottamaa vaalijulkisuutta. Äänenkannattajista tehtäviä havaintoja verrataan puoluetutkimuksessa yleisesti esitettyihin ristiriitaulottuvuuksiin.
Nykypäivä rakensi vastakkainasettelun kokoomuksen ja perussuomalaisten välille kirjoittamalla perussuomalaisista asiallisesti ja puhumalla paljon vaalikeväänä pinnalla olleesta Euroopan unionin talouskriisistä. Perussuomalaiset kuvattiin EU-kriittisenä puolueena ja kokoomuksen osoitettiin olevan sille integraatiomyönteinen vaihtoehto. Tämä johti siihen, että keskusta ja SDP jäivät näiden kahden blokin välimaastoon. Suomenmaassa perussuomalaiset oli keskustan vastakohta, mutta asia-aiheet eivät tarjonneet selkeää ristiriitaulottuvuutta vastakkainasettelun tuottamiseen. Vastuuttomana näyttäytyneen perussuomalaisten vastapuolella esiintyivät siten keskustan lisäksi myös kokoomus ja SDP. Uutispäivä Demarissa perussuomalaisten kerrottiin olevan yksi porvaripuolue muiden joukossa. SDP:n äänenkannattaja tuottikin oman vastakkainasettelunsa SDP:n ja kokoomuksen välille käyttämällä perinteistä vasemmisto–oikeisto-akselia ja puhumalla paljon valtiontalouteen ja erityisesti veropolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä.
Tutkimus osoittaa, että puoluelehdet tuovat politiikan julkisuuteen omanlaisensa poliittisen näkökulman. Äänenkannattajista tehtävät havainnot tuovat lisää ymmärrystä politiikan julkisuuden tutkimukseen, joka on viime aikoina keskittynyt lähinnä valtamediaan kuuluviin tiedotusvälineisiin. Puoluelehdistö on kiinnostava tutkimuskohde tässä ajassa, sillä poliittisen debatin suosio näyttäisi olevan jälleen nousussa.