Lähtökohdat

Mielenterveyden häiriö on yleinen työkyvyttömyyden syy nuorilla aikuisilla, mutta ilmiötä on tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata mielenterveyden häiriön vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä (kuntoutustuki) olleiden nuorten aikuisten demografista taustaa, sairauden kliinisiä piirteitä ja siihen saatua hoitoa.

Menetelmät

Tutkimusjoukko koostui 18-34-vuotiaista (n = 1 163) henkilöistä, joilla oli Eläketurvakeskuksen rekisterin mukaan alkanut vuonna 2008 työeläkevakuutuksen mukainen kuntoutustuki mielenterveyshäiriön (F10-F69 ja F80-F99) perusteella. Aineisto muodostui eläkehakemuksista ja niiden liitteinä olleista B-lausunnoista. Näistä kerättiin tietoja sosiodemografisista, kliinisistä sekä työ- ja opiskelutilanteeseen ja saatuun hoitoon liittyvistä tekijöistä. Jakaumia vertailtiin sukupuolen, iän ja diagnoosiryhmän mukaan.

Tulokset

Kuntoutustuki oli myönnetty 39 %:lle masennuksen (F32-F34), 34 %:lle skitsofrenian tai muun psykoosin (F20-F29), 14 %:lle manian tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F30-F31) ja 12 %:lle muun mielenterveyshäiriön perusteella. Sairaus oli kestänyt 62 %:lla vähintään kaksi vuotta. Joka toisella oli useampi kuin yksi psykiatrinen ja 8 %:lla myös somaattinen diagnoosi. Lukion oli suorittanut 40 %, mutta 31 % oli vailla ammatillista koulutusta. Kuntoutustukea haettaessa 37 % oli työssä, 20 % opiskeli ja 37 % oli työttömänä. Edeltäneiden kolmen vuoden aikana 49 % oli ollut ansiotyössä alle vuoden tai ei lainkaan. Vaikeita lapsuuden elinolosuhteita oli kuvattu 47 %:n kohdalla, ja kouluaikaista oireilua oli esiintynyt 47 %:lla. Päihteiden käyttö tuli esiin 32 %:lla ja itsemurhayritys 21 %:lla. Psyykenlääkehoitoa oli saanut 98 % ja useampaa kuin yhtä lääkettä 90 %. Säännöllistä psykoterapeuttista hoitoa oli saanut 34 %.

Päätelmät

Merkittävällä osalla nuorista aikuisista, jotka olivat kuntoutustuella mielenterveyden häiriön perusteella, oli matala koulutustaso ja vähän työkokemusta sekä takanaan vaikeita elinolosuhteita ja pitkä ja vaikea-asteinen sairaushistoria. Ikäryhmäänsä verrattuna tutkittujen työelämävalmiudet olivat heikommat. Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista arvioida hoidon laatua ja riittävyyttä. Nuorille tulisi olla helposti saatavilla kokonaisvaltaista tukea, johon on integroitu opiskelua ja työelämään pääsyä tukevia elementtejä.