Baltian maiden itsenäistyminen 1990-luvun alussa aiheutti muutoksia alueen elokuvakulttuureissa. Samanaikaisesti käynnistyi myös laajempi eurooppalainen rakennemuutos. EU-rahoituksen myötä yhteistuotannoista tuli yhä hallitsevampi osa tuotantokulttuuria, ja elokuvafestivaaleista muodostui keskeinen uuden eurooppalaisen elokuvan kohtauspaikka, jossa maanosan koostumus asetettiin neuvottelun ja määrittelyn kohteeksi.

Artikkelissa lähestytään rakennemuutosta dokumenttielokuvan näkökulmasta, ja tarkastellaan Viron, Latvian ja Liettuan näkyvyyttä ja paikantumista eurooppalaisilla dokumenttielokuvafestivaaleilla. Artikkeli keskittyy osaan niistä strategioista, joilla elokuvia kehystetään ja määritellään festivaaleilla. Analyysin kohteena ovat kymmenen keskeisen eurooppalaisen dokumenttielokuvafestivaalin ohjelmistot vuosina 1990–2010. Aineistoa käsitellään artikkelissa sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti.