Miltä näyttää turkisala vuonna 2050? Kuka kasvattaa turkiseläimiä ja missä? Hoitavatko robotit tulevaisuudessa myös turkiselämiä, kuten esimerkiksi sikoja jo nykyään? Onko ketuista tullut elintarvikkeita Aasian gourmet-ravintoloihin? Vai kasvatetaanko turkiselämiä muun teollisuuden (esimerkiksi ruoan- ja energiantuotannon) sivutuotteena? Voidaanko turkiksia tulostaa? Voiko lanta olla tulevaisuudessa arvokkaampaa kuin turkikset? Mihin turkiksia käytetään? Mihin suuntaan jalostamista pitäisi kehittää? Onko Suomi edelleen maailmanluokan toimija turkisalalla? Mihin perustuu suomalaisen turkisalan kilpailukyky? Minkälaista tutkimusta ja koulutusta tarvitaan?

Muun muassa näitä asioita pohdittiin ProFur ry:n, Saga Furs Oyj:n ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen yhteistyönä järjestämässä Turkisalan tulevaisuusverstaassa Vaasassa 11.2.2014. Turkisalan toimijat laajasti yhteen keräävä nk. Iso Verstas keräsi Vaasaan 88 osallistujaa, jotka edustivat mm. turkistarhoja, rehustamoja, nahkaamoja, alan paikallisyhdistyksiä ja keskusjärjestöjä sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatioita. Iso Verstas käynnisti Turkisalan tulevaisuus -hankkeen, joka toteutettiin kevään 2014 aikana.

Ensimmäisen verstaan tehtävänä oli ajatella avoimesti ja luovasti: mitä turkisala vuonna 2050 voisi parhaimmillaan olla? Tulosten perusteella järjestettiin Tampereella 6.5.2014 Jatkoverstas, jossa tärkeimpien teemojen työstämistä jatkettiin. Jatkoverstaan haasteena oli konkretisoida ensimmäisessä verstaassa tunnistetut kärkiteemat suomalaisen turkisalan kilpailukyvyksi. Tällä kertaa mukaan kutsuttiin myös rinnakkaistoimialoja: muun muassa metsä- ja bioteollisuus, energiateollisuus, elintarvikeala, teknologiateollisuus ja rakennusala. Jatkoverstaassa oli 58 osallistujaa.

Kummassakin tulevaisuusverstaassa oli kolme työvaihetta: ensimmäisessä vaiheessa keskusteltiin tulevaisuuspyörän avulla otsikolla turkisala vuonna 2050: mitä se voisi parhaimmillaan olla? Toisessa vaiheessa ryhmät valitsivat tärkeimmäksi katsomansa teeman ja tarkensivat sitä tulevaisuustaulukon avulla: ketkä tekevät mitä ja kuka on asiakas vuonna 2050? Ja minkälaisia ajureita ja/tai esteitä tälle toiminnalle on? Ja minkälaisia arvoja asiaan liittyy? Kolmannessa ja samalla viimeisessä vaiheessa työryhmiä pyydettiin ehdottamaan toimenpiteitä, joilla Profur ja/tai Saga Furs voivat käynnistää tulevaisuuskuvien ja visioiden toteuttamisen.

Jatkoverstaassa oli samat kolme työvaihetta kuin ensimmäisessä verstaassa (tulevaisuuspyörä, tulevaisuustaulukot ja toimenpide-ehdotukset), mutta työryhmien aiheena olivat viisi ensimmäisessä verstaassa määriteltyä kehittämisen painopistealuetta:

• 
  Kaikki käyttöön: kaikki kiertää ja kaikki tuottaa sekä omavaraisuus ja teollinen symbioosi


• 
  Uudet tuotteet: missä kaikessa turkista voi käyttää? Mitä kaikkea tarha/luomukylä voi tuottaa?


• 
  Älykettu: uusi teknologia käyttöön koko arvoketjun matkalta rehusta lopputuotteisiin


• 
  Jalostus kuntoon: Mitä ominaisuuksia kehitetään, pentukuolleisuuden vähentäminen ja genetiikalla uusia tuotteita.


• 
  Luomu ja etiikka: entistä tiedostavampia asiakkaita ja suurempia riskejä, jos tuotannossa on epäkohtia.

Luku 2 esittelee ensimmäisen, nk. Ison verstaan tulokset. Luku 3 sisältää jatkoverstaan tulokset. Lukuun 1 on tiivistetty Turkisalan tulevaisuushankkeen toimenpide-ehdotukset. Käytetyt tulevaisuudentutkimuksen menetelmät on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. Tulevaisuushankkeen tavoitteena oli pohtia myös turkisalan tutkimusstrategiaa. Tätä varten tulevaisuushankkeen osana toteutettiin myös katsaus turkisalan tutkimustoimintaan. Katsaus löytyy liitteestä 2.