Hyvä
vuorovaikutussuhde terapiassa kehittyy pitkälti samoista asioista kuin hyvä
vuorovaikutus muissakin tärkeissä ihmissuhteissa. Tärkeitä elementtejä ovat mm.
vastavuoroisuus, tunteiden yhteen sovittaminen sekä turvallisuuden ja
luottamuksen tunne vuorovaikutuksessa. Kiintymyssuhdeteoria kuvaa yksilön kykyä
ja mahdollisuutta luoda ja pitää yllä turvallisia läheisiä ihmissuhteita. Kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen
taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin. Psykoterapiasuhteen
emotionaalisuuden ja intiimisyyden vuoksi terapian vuorovaikutuksen ajatellaan
heijastelevan paljon samoja elementtejä kuin aikuisiän kiintymyssuhteet.
Terapiasuhde kuitenkin eroaa muista tärkeistä ihmissuhteista suhteen ollessa
asiakassuhde. Terapiasuhdetta säätelevät selkeät työskentelysuhteeseen
liittyvät säännöt ja rajat. Lisäksi suhde on enemmän yhdensuuntainen kuin muut
tärkeät ihmissuhteet.  Tässä luvussa
käsitellään terapiasuhteen vuorovaikutusta erityisesti kiintymyssuhdeteorian käsitteistön
kautta. Luvussa esitellään tutkittua tietoa ja kliinistä pohdintaa siitä, millä
tavoin asiakkaan ja terapeutin kiintymyssuhdetyylit ja näiden samankaltaisuus
tai erilaisuus vaikuttavat terapiasuhteeseen. Lisäksi pohditaan, millä tavoin
terapeutti voi vaikuttaa vuorovaikutuksen kehittymiseen terapiasuhteessa
kiintymyssuhdeteorian käsitteistön kautta. Tämän tekstin tarkoituksena on
tarjota terapeutille lisää ymmärrystä siitä, miten asiakkaan ja terapeutin aikaisemmat merkittävät vuorovaikutuskokemukset
vaikuttavat terapiasuhteen rakentumiseen.