Vilk­kaan tutki­mustyön an­siosta fibro­myalgian ja mui­den keskus­her­moston kipu­ra­tojen herkis­ty­mi­sestä joh­tuvien toimin­nal­listen kipuoi­reyh­tymien meka­nismit ymmär­retään pa­remmin kuin en­nen.

Näi­den oireyh­tymien ja nii­hin liit­tyvien ohei­soi­reiden tunnis­ta­minen mahdol­li­simman varhai­sessa vai­heessa on tär­keää.

Uu­det diagnos­tiset kri­teerit selkeyt­tävät fibro­myalgian diag­noosia ja vaikeu­sasteen ar­viointia.

Kun diag­noosiin on pääs­ty, tur­hat tutki­mus­kierteet voi­daan lo­pettaa ja vält­tää vahin­gol­liset toimen­piteet. Po­tilas voi kes­kittyä hoi­toon ja kuntou­tu­miseen.

Ny­kyisin täl­le haasta­valle poti­las­ryh­mälle on tar­jolla myös näyt­töön perus­tuvia hoito­kei­noja.