Pariutumisjärjestelmien määräytyminen tietylle lajille riippuu ennen kaikkea ympäristön ekologisista tekijöistä ja lajin evoluutiohistoriasta. Uuden-Guinean vuoristosademetsissä eläville paratiisilinnuille nämä tekijät ovat kehittäneet viisi erityyppistä pariutumisjärjestelmää, jotka vaihtelevat monogamiasta areenamaiseen soidinpolygamiaan. Heimon tutkimus on ollut runsasta viime vuosikymmeninä, ja uutta tietoa on saatu niin heimon ekologiasta kuin juuri pariutumisjärjestelmien kehityksestäkin. Paratiisilintujen pariutumisjärjestelmien määräytymisessä tärkeitä tekijöitä ympäristössä ovat erityisesti ravinnon laatu ja jakautuminen. Näiden vaikutus pariutumisjärjestelmään näkyy usein karkealla tasolla linnun ulkonäössä ja käytöksessä. Tämä johtuu seksuaalivalinnasta, joka on riippuvainen samoista ympäristön tekijöistä kuin pariutumisjärjestelmien kehitys. Seksuaalivalinta on sitä voimakkaampaa, mitä enemmän ympäristö suosii polygamiaa. Paratiisilinnuilla tämä näkyy polygaamisten lajien äärimmäisinä sekundaarisina seksuaalipiirteinä, kuten koiraiden värikkäinä soidinpukuina ja soidintansseina. Toisaalta taas monogamiaa suosivat ympäristötekijät johtavat matalaan seksuaalivalintaan. Tämä näkyy monogaamisten lintujen vaatimattomassa värityksessä ja sukupuolten samankaltaisuudessa.