Tässä artikkelissa perehdymme luonnontieteen alojen väitöskirjatutkijoiden kokemuksiin. Tarkastelemme erityisesti tyytyväisyyttä ohjaukseen ja rahoitukseen ja integroitumista akateemiseen yhteisöön sekä jatko-opintoihin liittyvän huolen ja stressin kokemuksia. Selvitämme myös, eroavatko luonnontieteen väitöskirjatutkijoiden kokemukset muilla aloilla väitöskirjaa tekevien kokemuksista. Aineistona hyödynnämme vuonna 2015 kahdeksasta suomalaisesta monialaisesta yliopistosta kerättyä laajaa kyselyä (N = 1 694), johon vastasi 213 luonnontieteen väitöskirjatutkijaa. Tutkimuksemme osoitti ensinnäkin, että väitöskirjatutkijat kokivat tärkeimmiksi hyvän ohjaajan ominaisuuksiksi ohjaajan aidon kiinnostuksen, riittävän ajan ja tasapuolisuuden. Hyvä ohjaus on yhteydessä parempaan väitöskirjatutkijan integroitumiseen, riittämätön rahoitus on taas voimakkaimmin yhteydessä tyytymättömyyden tunteisiin jatko-opinnoissa. Muilla aloilla väitöskirjaa tekeviin verrattuna luonnontieteen väitöskirjatutkijat olivat tyytyväisempiä ohjaukseen ja rahoitukseen, ja he olivat myös integroituneet paremmin omaan yhteisöönsä. Toisaalta samaan aikaan he kokivat enemmän huolta jatko-opinnoistaan. Luonnontieteissä väitöskirjatutkijat ovat lähes aina osa isompaa tutkimusryhmää, jolloin ohjaus, rahoitus ja yhteisöön integroituminen ovat varmemmalla pohjalla. Toisaalta tutkimusryhmän paine ja mahdollinen kilpailuasetelma muiden junioritutkijoiden kanssa voi olla kuormittavaa. Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointia tukeviin toimenpiteisiin pitää tulevaisuudessa panostaa enemmän esimerkiksi kehittämällä ohjaajien pedagogisia taitoja ja lisäämällä jatko-opintojen rahoitusmahdollisuuksia. Myös joustavampi tutkinnon tavoiteaika antaisi väitöskirjatutkijoille enemmän aikaa kasvaa alansa asiantuntijoiksi ja osaksi akateemista yhteisöä. Samalla opiskelu-, suunnitelmallisuus- ja ajanhallintataitoja voitaisiin tukea ja parantaa tohtoriopintoihin sisällytettävillä opinnoilla.