Julkisuudessa on väitetty, että yliopiston valintakokeet edellyttävät aivotonta ulkolukua eivätkä mittaa hakijan kykyä soveltaa tietoja ja ymmärtää lukemaansa. Artikkelissa tarkastellaan ulkolkoa lukemista oppimisen tutkimuksen näkökulmasta ja pohditaan, mitä osaamisen mittaaminen merkitsee yliopiston valintakokeiden järjestämisen näkökulmasta. Artikkelissa kerrotaan, millaisia koulutuspoliittisia ja tutkimuksellisia perusteluita aiemman opiskelumenestyksen käyttämiseen valinnan kriteerinä liittyy.