Suomen kielen edistyneillä aikuisilla oppijoilla on usein vaikeuksia löytää kielikursseja, joissa he samalla oppisivat uutta ympäröivästä yhteiskunnasta. Tarve saada lisää kulttuurista kompetenssia liittyy työllistymisen mahdollisuuksiin ja mahdollisuuksiin toimia menestykkäästi ei-ensikielisessä ympäristössä. Yksi tapa kehittää kulttuurista kompetenssia sekä kielen osaamista on kaunokirjallinen lukupiiritoiminta.

Artikkelimme pohjautuu Koneen Säätiön rahoittaman Tuntemattomalla päähän? Kaunokirjallisuus aikuisten maahan muuttaneiden suomen kielen edistäjänä (2020–2023)
-hankkeessa kehitettyyn lukupiiritoimintaan ja siihen perustuvaan tutkimukseen. Lähdemme modernin filologian (vrt. Turner 2014) laajasta määritelmästä, jossa kieli ja kirjallisuus kuuluvat yhteen. Kirjallisuus on kieltä, ja se on kietoutunut erilaisiin konteksteihin ja koko sosiaaliseen olemiseemme (Parente-Čapková & Fárová 2021). Korostamme kaunokirjallisuuden potentiaalia kielellisen ja kulttuurisen kompetenssin opetuksessa. Tässä valossa analysoimme tähänastisia kokemuksia projektimme toteuttamista lukupiireistä, joihin on osallistunut aikuisia edistyneitä suomen kielen oppijoita eri kieliympäristöistä. Heidän kielitasonsa on mahdollistanut autenttisen kaunokirjallisen materiaalin käyttämisen selkokirjallisuuden sijaan. Näin ollen lukupiirikeskustelun kohteena voivat olla myös tekstien esteettiset aspektit, ”kirjallisuudellisuus”, ja niihin liittyvät affektit. Kieli toimii analysoitavana kaunokirjallisena aineksena, ikkunana kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin sekä kommunikaatiovälineenä.

Lukupiiritoiminnan, siihen liittyvän havainnoinnin sekä toteuttamiemme haastattelujen perusteella kehitämme sellaista lähilukemisen määritelmää ja menetelmää, joka ottaa huomioon erilaiset lukijan paikat ja erikieliset lähtökohdat (vrt. lähilukemisen määritelmistä Kortekallio & Ovaska 2020). Lukupiirissä toteutetussa lähilukemisessa on hyödynnetty piirin vetäjinä toimivien projektin jäsenten osaamista: tiivistä yhteistyötä tekevät kielitieteilijät ja S2-opettajat, kirjallisuudentutkijat ja yksi kirjailija. Vetäjien joukossa on sekä syntyperäisiä että ei-syntyperäisiä suomen puhujia. Lukupiirissä tapahtuva monipuolinen vuorovaikutuksellisuus on tuottanut uusia kieltä, kirjallisuutta sekä opetusta koskevia tutkimuskysymyksiä, joita artikkelissa avaamme ja kehittelemme.