Tässä artikkelissa tutkin hiuksettomien naisten tuntoaistimuksia. Selvitän, millaisia aistikokemuksia kaljuus kehollisena – käsin kosketeltavana asiana hiuksettomuuden kokeneissa naisissa aiheuttaa. Kysyn, miten naiset kuvailevat hiuksettomuutta ruumiillisena kokemuksena ja miten se tulee ilmi naisten arjessa. Miten hiuksettomuus eroaa hiuksellisuudesta? Artikkelini laajentaa aikaisempaa tutkimusta naisten hiuksettomuudesta tuomalla esiin kehollisuuden ja aistien kulttuurisen merkityksen. Samalla se monipuolistaa etnologiassa tehtävää aistitutkimusta. Aineistonani on SKS:n Kaljut naiset -keruun 45 kirjoitusta, joissa käsitellään kaljuutta tuntoaistin kautta koettuna. Naisten kokemukset hiuksettomuuden kehollisuudesta olen teemoitellut neljäksi kokonaisuudeksi, jotka ovat 1) hiuksettomuuden aiheuttama lämpötilanvaihteluiden kokeminen, 2) peruukin aiheuttamat tuntoaistimukset, 3) kaljuuden tunto: kadonneet ja löytyneet aistikokemukset sekä 4) kaljun tuntu ja halu koskettaa. Analysoin aineistoani teemoittelun ja lähiluvun keinoin. Aistikokemukset ja niihin reagointi kirjoituksissa vaihtelee, mutta niistä löytyy monia yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi hiuksettomana lämpötilan vaihtelut tuntuvat herkästi, peruukki saattaa rajoittaa vapaa-ajan harrastuksia ja kalju pää innostaa muita koskemaan sitä. Tutkimukseni osoittaa, ettei hiuksettomuus ole vain esteettistä, vaan naisten kokemat keholliset aistikokemukset vaikuttavat heidän arkeensa. Tutkimukseni antaa niin kaljuuden kokeville naisille kuin muillekin keinon ymmärtää kehollisuus ja aistit osana hiuksettomien naisten elämää.