Franz Kafka määräsi parasta ystäväänsä Max Brodia polttamaan kaikki käsikirjoituksensa kuten kirjeet ja keskeneräisiksi jääneet romaaninsa. Samalla olisivat menneet hänen vuosina 1909–1923 kirjoittamansa päiväkirjat. Brod kertoi sanoneensa ystävälleen: ”Varoitan jo etukäteen, että en tee sitä.”
Siksi Brod katsoi voivansa julkaista hallussaan olevat Kafkan teokset.
Jälkipolvet ovat kiistelleet, toimiko Brod oikein. Milan Kundera, prahalainen kirjailija hänkin, kritisoi kirjassaan Petetyt testamentit (suom. Jan Blomstedt, WSOY 2001) Brodin päätöstä. Kundera ei olisi tuhonnut Kafkan romaaneja, mutta ”sitä poikkeusta lukuun ottamatta olisin täyttänyt kaikki Kafkan testamentin toiveet uskollisesti, empimättä, kokonaan”.
Onneksi Kundera ei ollut testamentin toimeenpanija.