Kartoilla on ollut ja on edelleen keskeinen asema kristillisessä lähetystyössä. Maailmankarttojen avulla on jäsennetty eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten asuinalueita, osoitettu lähetysseurojen toimipaikkoja ja esitetty kristinuskon odotettua voittokulkua maailmassa. Kartoilla on siten havainnollistettu lähetystyön maantieteellistä laajuutta ja sen globaalia luonnetta. Suomessa kristillisen lähetystyön maailmankuvaa ja lähetystyön kohdemaita esittäviä karttoja jalkautti suuren yleisön keskuuteen 1800-luvun toisella puoliskolla Suomen Lähetysseura (SLS). SLS perustettiin vuonna 1859 ja jo muutamaa kuukautta myöhemmin seura julkaisi ensimmäisen karttatuotteensa, maailmankartan. Karttaa julkaistiin suomen- ja ruotsinkielisenä ja siitä otettiin painoksia aina 1890-luvulle saakka. Julkaisuajankohtanaan SLS:n maailmankarttaa myivät seuran lisäksi kirjakaupat esimerkiksi Turussa ja Helsingissä.

Verrattuna muihin samaan aikaan myynnissä olleisiin maailmankarttoihin, Maailman kartta lähetys toimesta (kuva 1) oli edullinen ja sen saatavuus suurten painosmäärien vuoksi erinomainen. Laajan levikin saanut kartta havainnollistaa SLS:n tapoja hyödyntää kartografista esitystapaa tuen keräämiseksi lähetystyölle. Tässä artikkelissa analysoin kartan käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Samalla havainnollistan, kuinka maailmankartan avulla edistettiin lähetysintoa ja tuettiin maantieteellisen lukutaidon kehittymistä Suomessa.