Sotilaspsykiatria on perinteisesti liitetty psyykkisten häiriöiden sekä psykiatristen oireiden
ja sairauksien tunnistamiseen, tutkimiseen sekä hoitamiseen sotilaiden keskuudessa
ja sotilasympäristössä. Sotilaspsykiatrialla on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus
myös ryhmien käyttäytymistä koskevan teorian ja tutkimuksen kehittymiseen. Tässä
kirjoituksessa esitän lyhyen katsauksen sotilaspsykiatriaan historiaan siltä osin kuin
se liittyy ryhmäilmiöiden teorioiden muotoutumiseen. Kirjoituksessa tarkastelen historiallisesta
näkökulmasta erityisesti psykoanalyyttista oppisuuntausta ja pyrin nostamaan
esille syväluotaavaa ymmärrystä ryhmien käyttäytymisestä sekä ryhmien
toimintaa ohjaavista psykologisista tekijöistä. Lisäksi nimeän keskeisiä psykiatreja ja
psykoanalyytikkoja, jotka ovat maailmansotien aikana palvelleet myös lääkintäupseereina.
Lopuksi pohdin aiheen merkitystä nykypäivänä, etenkin ammattisotilaiden ja sotilaalliseen
kriisinhallintaan osallistuvien rauhanturvaajien näkökulmasta.