Tässä epilogissa käsittelen tiedonhistorian mahdollisuuksia ja rajoja tämän kirjan lukujen ja aiempien teoreettisten puheenvuorojen valossa. Tuon esiin sen samanaikaisen uutuusarvon ja yhteyden muuhun historiantutkimukseen. Lisäksi käsittelen kysymyksiä alan identiteetistä, yhtenäisyydestä ja relevanssista. Esitän, että tiedonhistorian ydin ja relevanssi ei löydy käsitteellisestä yhtenäisyydestä tai käsitteellisistä erotteluista vaan tiedonhistorian tavasta vaatia selitystä tiedollisille ilmiöille. Tuon esiin tämän käsitteellisen vapauden hyvät ja huonot puolet ja teen lopuksi yhteenvedon kirjan kolmesta ydinkysymyksestä eli tiedonhistorian luonteesta, erityisongelmista ja suhteesta muuhun historiografiaan.