Arpapeliä voidaan teoriassa pitää myös eräänä arvonnan tyyppinä, ja kun sen alkuperän oletetaan olevan arpaoraakkeleissa, on sen nähty olevan yhteydessä ennustamiseen. Antiikin todistusaineiston valossa arpapelejä pidettiin kuitenkin vain ja ainoastaan peleinä.

Arpapeli on helppoa määritellä tietynlaiseksi peliksi, mutta pelistä taas ei voida esittää mitään universaalia määritelmää – se tarkoittaa eri kielissä hieman eri asioita, joten kyse on kielirelativismista. Sanaston tasolla klassillisissa kielissä ei ole mitään eroa käsitteiden ’peli’ ja ’leikki’ välillä, kuten ei monissa nykykielissäkään. Antiikin kirjailijoita ei myöskään näyttäisi häirinneen, ettei monesti ole mitenkään selvää, olisiko jollain termillä tarkoitus viitata arpapeliin, uhkapeliin, noppapeliin vai lautapeliin. Käytännössä näillä toiminnoilla on tietenkin aina ollut jonkinlainen ero eikä arpapeli ollut antiikissa, sen enempää kuin myöhemminkään, mitenkään automaattisesti uhkapeliä.

Antiikin arpapeleistä kertova kirjallinen todistusaineisto koostuu toisaalta lähinnä myöhäisestä aineistosta, joka tarjoaa kaikessa niukkuudessaan melko sekavia tietoja sekä toisaalta aineistosta, jossa vain sattumalta mainitaan jotain aiheeseen liittyvää – nämä ovat useimmiten joko aktuaalisia fragmentteja tai niihin verrattavissa olevia tekstikatkelmia ilman mitään selittävää kontekstia. Tämän aineiston perusteella peleihin liittyvästä sanastosta saadaan kyllä tietoa, mutta itse pelit jäävät suurelta osin selittämättömiksi. Ainoastaan kaikkein yksinkertaisimpien arpapelien säännöt tunnetaan mitenkään varmasti.

Arkeologinen aineisto tarjoaa joiltain osin lisävalaistusta, ja jotkut ilmeisesti arpapeleissä käytetyt välineet tunnetaan ainoastaan arkeologisen aineiston perusteella. Lähdeaineistoa on syytä tarkastella kriittisesti tekemättä aiheettomia yleistyksiä tämän rajallisen ja katkelmallisen aineiston pohjalta. Antiikin pelien tutkimuksessa arvailut ja spekulaatiot ovat rehottaneet valtoimenaan, mutta tieteelliseen tutkimukseen ne eivät kuulu – pelejä tulisi tutkia yhtä tieteellisesti kuin mitä hyvänsä muutakin aihetta. Joitain arvauksia, spekulaatioita ja sääntörekonstruointeja voidaan pitää toisia uskottavampina ja todennäköisempinä, mutta ainoastaan suoraan antiikin todistusaineistoon perustuvat selitykset kertovat, mitä antiikin arpapeleistä oikeasti tiedetään.