Varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuuteen on nähty kuuluvan kiinteänä osanareflektiivinen työote. Reflektiodiskurssissa painottuu aikuislähtöisyys, jolloin reflek-tio voi näyttäytyä yksisuuntaisena aikuisesta lapseen suuntautuvana toiminnan tul-kintana.   Tässä   kolmen   varhaiskasvatuksen   tutkijan   pohtivassa   puheenvuorossakysymme, miten reflektiodiskurssia olisi syytä kehittää ja onko lapsen äänellä sijaareflektioprosessissa. Erityisen tarkastelun kohteena ovat reflektio ilmiönä varhais-kasvatuksessa sekä reflektion suhde mentalisaatioon ja lapsikäsitykseen. Artikkelis-sa pohdimme reflektiota mahdollisuutena rakentaa laajempaa ymmärrystä. Jos ref-lektiota käytettäisiin lapsen ja aikuisen välisen yhteyden luomiseen ja vahvistami-seen, muuttuisi reflektio enemmän lapsen oman äänen tavoittamisen suuntaan. Laa-jempi ymmärrys reflektiivisyydestä muuttaisi täten reflektion vain binäärisestä lap-si–aikuinen-kahtiajaosta   dialogiseksi   vuorovaikutussuhteeksi   kohti   sosiaalisempiakäytäntöjä, joissa lapset ymmärretään aikuisiin verrattavina sosiaalisen todellisuu-den tulkitsijoina.