Teos käsittelee suomenkielistä runoutta ja sen lukemista kirjallisuudentutkimuksen nykytietoon perustuen. Aineistona käytetään pääasiassa 2000-luvulla ilmestyneitä runoteoksia mutta myös klassikoita. Rytmi nähdään lukemista jäsentävänä tekijänä.