Äitiysneuvolatyön on järjestetty hajanaisesti

: Raussi-Lehto E, Gissler M, Rämö A, Klemetti R, Hemminki E

: 2013

: Lääkärilehti

: 38

: 69

: 38

: 2364

: 2369

: 6

: 0039-5560

Lähtökohdat
Tutkimuksessa selvitetään äitiysneuvolatyön järjestämistapoja, henkilöstön koulutusta ja työnkuvaa
sekä toiminnan johtamista ja päätöksentekoa erikokoisissa Suomen kunnissa vuonna 2008.
Menetelmät
Kysely lähetettiin vuonna 2009 kaikkiin Manner-Suomen terveyskeskuksiin, joista se välitettiin kuntien
äitiysneuvolapalveluista vastaaville viranhaltijoille. Kysymykset olivat kuntakohtaisia ja koskivat
vuoden 2008 tilannetta. Vastausprosentti oli 78. Kuntakohtaisessa analyysissä kunnat (n = 311)
luokiteltiin
asukasmäärän mukaan.
Tulokset
Joka kuudennessa (17 %) kunnassa äitiysneuvola toimi erillisenä yksikkönä. Runsas kolmannes (36 %)
kunnista oli yhdistänyt sen perhesuunnittelu- tai ehkäisyneuvolaan ja viidennes (21 %) lastenneuvolaan.
Hoitohenkilöstöstä lähes kaikki olivat terveydenhoitajia, mutta viidenneksellä oli lisäksi
kätilötutkinto. 28 %:ssa kuntia terveydenhoitajalla oli yli 80 raskaana olevaa asiakasta vuodessa.
Tavallisimmin terveydenhoitajalla oli 20–49 ja kätilö-terveydenhoitajalla 50–79 asiakasta, mutta
kolmanneksessa pieniä kuntia terveydenhoitajalla kävi alle 20 raskaana olevaa asiakasta vuodessa.
Kuntien päätöksenteossa äitiysneuvola-asioita valmistelivat johtavat lääkärit ja hoitajat. Äitiysneuvolan
tai erikoissairaanhoidon kustannuksia ei yleensä eritelty talousarvioissa. Kolmasosassa
(34 %) kuntia oli äitiysneuvolatoimintaa kehittävä tai koordinoiva työryhmä.
Päätelmät
Äitiysneuvolapalvelujen järjestämistapa vaihtelee Suomen eri kunnissa. Toiminnan koordinointia ja
ohjausta tulisi kehittää sekä pyrkiä siihen, että hoitajakohtainen asiakasmäärä on riittävä äitiyshuollon
erityisasiantuntemuksen säilymiseksi. Koulutuspoliittisesti ongelmallinen kysymys on
kaksoiskoulutettujen suuri osuus henkilökunnasta.