Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata eri sukupolvien hoitotyön opiskelijaa, hänen tapaansa oppia ja hänen osaamistaan sekä analysoida näitä tulevaisuuden hoitotyön koulutuksen näkökulmasta. Artikkeli on toteutettu narratiivisena katsauksena, jossa aineistona ovat pääosin kansainvälinen sukupolvitutkimus sekä suomalainen hoitotieteellinen koulutustutkimus ja muu terveysalan koulutusta arvioiva kirjallisuus. Katsauksen pohjalta voidaan havaita eri sukupolvien opiskelijoiden eroavan toisistaan yleisiltä ominaisuuksiltaan ja oppimistyyleiltään sekä sen suhteen, miten he ajattelevat ja miten he haluavat olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Suomalainen hoitotyön koulutus tuottaa yleisosaamiseltaan korkeatasoisia hoitotyön osaajia terveydenhuollon palvelukseen. Sen sijaan joidenkin hoitotyön alueiden erikoisosaaminen kaipaa vahvistamista, samoin kuin eräät yleiset valmiudet. Sukupolvitarkastelu tarjoaa yhden vaihtoehdon hoitotyön opiskelijan, hänen oppimisensa ja osaamisensa tarkasteluun. Yleistävään ja yksinkertaistavaan sukupolvikeskusteluun on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti.