Artikkeli tarkastelee kansanäänestysten käytäntöjä tapauksissa, joissa demokratian perinne on jo läh tökohtaisesti heikko tai puutteellinen. Tutkimusaineistona ovat niin sanotut Nations in Transit -maat, eli 29 entisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä ollutta valtiota. Artikkeli kysyy, millaisia kansanäänestyksiä on järjestetty viimeisten kolmen vuosikymmen aikana ja soveltaa osaan aineistoa ”kansanäänestyksellisen johtajademokratian” teoriaa (engl. plebiscitary leader democracy, PLD). Kun aiempi tutkimus on tarkastellut kansanäänestyksiä lähinnä läntisistä näkökulmista ja aineistoista, artikkelin kriittinen näkökulma korostaa äänestyksiä sekä keinona hankkia legitimiteettiä autoritaariselle johtajuudelle että puolueiden valtapelinä. Päädyimme neljään erilaiseen luokkaan, joista huomio keskittyy erityisesti johtajan aloitteesta järjestettyyn ja yli kolmeenkymmeneen johtajan valta-asemaa koskevaan äänestykseen. Vaikka kansanäänestyksien roolia korostetaan usein keinona mitata kansalaismielipidettä tai hallituksen toteuttamaa politiikkaa, niiden käyttö epädemokraattisten tarkoitusperien saavuttamisen keinona korostuu erityisesti tarkasteltaessa EU:n itärajoja yhdessä Länsi-Balkanin valtioiden, Kaukasian ja Keski-Aasian kanssa.