Artikkeli tarkastelee suomen kielen edessä-adposition polysemiaa kognitiivisen semantiikan näkökulmasta. Adpositiolla edessä kielennetään perusmerkityksessään spatiaalisia suhteita (talon edessä on omenapuu), mutta sitä käytetään myös yleisesti ilmaisemaan toisenlaisia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita, kuten läsnäoloa (he riitelivät lasten edessä), vaikutusta (hän alistui totuuden edessä) tai tulevaa aikaa (hänellä on edessään hyvä elämä). Artikkelin tavoitteena on selvittää, millaisiin merkitystyyppeihin edessä-adposition käyttö voidaan jakaa ja miten erilaiset merkitystyypit eroavat toisistaan. Yleisemmällä tasolla tässä artikkelissa pohditaan sitä, miten ihmisen kokemus kolmiulotteisesta maailmasta ohjaa hänen tapaansa kuvata ei-konkreettisen maailman suhteita.

Artikkelin aineistona ovat Suomi24-korpuksesta satunnaisesti poimitut 500 edessä-adposition esiintymää. Edessä-adposition merkitystyyppien määrittäminen ja erottelu perustuvat aineistossa toistuvien piirrekimppujen analyysiin. Tarkasteltuja piirteitä ovat muun muassa edessä-adpositiolla kuvatun tilanteen ensisijaisten osallistujien konkreettisuus ja elollisuus sekä predikaatin kuvaama prosessi.

Aineiston analyysin perusteella edessä-adpositiolle määritellään artikkelissa seitsemän erillistä mutta toisiinsa liittyvää merkitystyyppiä, joita ovat ETUPUOLI, ESTE, LÄSNÄOLO, ARVIO, VAIKUTUS, TULEVAISUUS ja KOHDAKKAISUUS. Merkitystyypeistä ETUPUOLI ja ESTE (ja joissain määrin myös LÄSNÄOLO) liittyvät spatiaalisiin suhteisiin, muut merkitystyypit taas kuvaavat abstraktimpia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita. Edessä-adposition käyttöä abstraktien suhteiden kuvauksessa selitetään artikkelissa ihmisen kehollisten kokemusten vaikutuksella ajatteluun ja kieleen. Artikkeli osoittaa, että etupuoli–takapuoli-oppositio ohjaa abstraktien asioiden, kuten ajan, mielipiteiden ja vaikutusvallan, kielentämistä.