Tässä lopputyössä on tavoitteena selvittää, miten sosiaalialan työssä ymmärretään uskonto asiakastyön osana ja miten uskonnollisten vähemmistöjen lisääntyminen näkyy sosiaalityön käytännöissä. Lopputyön taustalla on tarve tarkastella sosiaalityön suhdetta uskontoon. Tämä tarve on kansainvälisesti sekä kansallisesti nousemassa yhä enemmän esille maahanmuuton ja ylirajaisen liikkuvuuden kautta. Suomessa vähemmistöuskonnot ovat kasvussa ja sosiaalityössäkin tulee yhä useammin vastaan asiakkaita, joiden uskonto tai vakaumus nousevat aiempaa enemmän esille. Tästä esimerkkinä muun muassa Suomen muslimiväestön kaksinkertaistuminen viimeisten kymmenen vuoden kuluessa (Pauha & Konttori 2022, 9). 

Lopputyö toteutettiin kuvailevana integroivana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistohaussa käsiteltiin alkujaan 16 vertaisarvioitua artikkelia, joissa sosiaalityö linkittyi uskontoon, vähemmistöuskontoihin tai uskontolukutaitoon. Lopulliseen aineistoon rajattiin yhdeksän englanninkielistä eri maiden sosiaalityön kentälle sijoittuvaa vertaisarvioitua artikkelia. Aineisto keskittyi englanninkielisiin artikkeleihin syystä, ettei suomenkielistä ja Suomeen sijoittuvaa vertaisarvioitua tutkimusta ollut löydettävissä. Kirjallisuuskatsauksen vaiheittaisessa etenemisessä noudatettiin Finkin (2005) luoman systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaihemallia ja aineistoa käsiteltiin ja analysoitiin ATLAS.ti-ohjelmalla sisällönanalyysin keinoin. Aineisto pilkottiin ja syntetisoitiin siten, että lopulta muodostui kolme kokoavaa pääkäsitettä: Sosiaalityön murros, uskonnollisen työorientaation tarve sosiaalityössä sekä koulutuksen ja tutkimuksen tarve sosiaalityön kehityksessä. 

Tutkimuksen keskeisinä tuloksina on nähtävissä, että sosiaalityössä uskonnon merkityksen tunnistaminen osana asiakastyötä on noussut esille erityisesti kansainvälisissä konteksteissa. Uskontolukutaidon ja uskontokompetenssin tarpeeseen on herätty erityisesti käytännön asiakastyössä. Koulutuksen ja tutkimuksen kohdalla on vielä tarvetta tuottaa lisää tietoa ja luoda rakenteita, joilla voidaan tukea uskontotietoisempaa työskentelyä. Tulosten mukaan käytännön työtä tekevät kokevat tarvitsevansa lisää tietoa ja työkaluja asiakkaan uskonnon ja hengellisyyden huomioivien työtapojen käyttöönottoon. Uskonnon puheeksi ottamisen haasteena voi näyttäytyä eurooppalaisen sosiaalityön sekulaarit perinteet, joissa uskonto on erotettu julkisen vallan viranomaistyöstä. 

Asiasanat: uskonto, uskontolukutaito, uskontotietoisuuus, sosiaalityö, sosiaaliala, uskonnolliset vähemmistöt