Artikkeli tarkastelee laajaan keskustelukorpukseen pohjautuen sitä, millaisiin päälauseisiin relatiivilauseet liittyvät ja millaisia eri relatiivisanoilla alkavien relatiivilauseiden tehtävät ovat. Vuorovaikutuslingvistinen analyysi paljastaa, että eri relatiivisanoilla on omanlaisensa profiili.

Aineistossa eksistentiaali- ja kopulalauseet ovat yliedustettuja relatiivilauseiden päälauseina verrattuna näiden lausetyyppien käyttöön koko korpuksessa. Lähes neljänneksellä relatiivilauseista ei ole lainkaan päälausetta, vaan niiden korrelaattina on vapaa NP. Kopulalauseiden, eksistentiaalilauseiden ja vapaiden NP:iden runsaus aineistossa selittyy niiden käytöllä esittely- tai kehysrakenteina, joihin relatiivilause kiinnittyy. Kehysrakenteet voivat olla syntaktisesti ja semanttisesti keveitä; relatiivilause kertoo keskeisimmän asian. Myös pääsanat voivat olla semanttisesti väljiä, ja sisältö täsmentyy relatiivilauseessa.

Eri relatiivisanoilla alkavat relatiivilauseet poikkeavat toisistaan sen suhteen, millaisiin referentteihin niiden pääsanat yleensä viittaavat. Joka-relatiivilauseiden korrelaatti on yleisimmin inhimillinen, ja kuka-relatiivilauseiden melkein aina. Mikä-relatiivilauseiden korrelaatit taas viittaavat useimmiten konkreettisiin tarkoitteisiin mutta harvoin ihmisiin. Mikä-relatiivilauseiden korrelaateilla on toisinaan abstrakteja tarkoitteita, mutta joka-relatiivilauseiden korrelaateilla vain harvoin. Relatiivisesti käytetty kun ei ole niin selvästi erikoistunut kuin muut relatiivisanat.

Aiemmassa tutkimuksessa relatiivilauseiden tehtävät on määritelty restriktiivisyyden tai sen puutteen kautta. Mikä- ja kun-relatiivilauseiden yleisin tehtävä aineistossa onkin referenssin rajaaminen. Sen sijaan joka-relatiivilauseista yli puolet ja kuka-relatiivilauseistakin viidesosa toimii predikoivassa tehtävässä. Jotkin relatiivilauseet toimivat sekä rajaavina että predikoivina. Referentin rajaamiseen tähtäävässä luonnehdinnassa on aina mukana myös kuvailu ja referenssin rakentaminen.