Tutkimuksessa tarkastellaan metallialan työntekijöiden digitaalisia informaatiotaitoja aseman (toimihenkilö/tuotantotyöntekijä), iän, sukupuolen, koulutuksen ja digitaalisen teknologian käyttötapojen mukaan. Teoreettisena viitekehyksenä on van Dijkin resurssiteoria, jonka mukaan henkilöihin ja heidän asemiinsa liittyvät epätasa-arvoisuudet johtavat resurssien eriarvoiseen jakautumiseen ja erilaisiin mahdollisuuksiin käyttää digitaalista teknologiaa. Tämä taas johtaa eriarvoiseen yhteiskunnalliseen osallisuuteen, mikä vahvistaa digitaalisen maailman ulkopuolisia eriarvoisuuksia. Tutkimukseen osallistuneiden metallialan työntekijöiden (N = 270) informaatiotaidot testattiin digitestillä. Tuotantotyöntekijöillä oli työhön liittyvää digitaalisten välineiden käyttöä huomattavasti vähemmän kuin toimihenkilöillä, ja heidän digitaaliset informaatiotaitonsa olivat toimihenkilöitä heikommat. Regressioanalyysin mukaan digitaalisia informaatiotaitoja selittävät eniten digitaalisten välineiden työkäyttö sekä koulutustaso. Mahdollisuus käyttää digitaalisia välineitä osana työtä on merkittävämpi ennustetekijä kuin henkilön asema työpaikalla. Tuotantotyöntekijöillä tärkein informaatiotaitojen selittäjä on digitaalisten välineiden työhön liittyvä käyttö. Toimihenkilöillä informaatiotaitoja selittää koulutustaso. Tutkimus osoittaa myös, että työhön liittyvällä digitaalisten välineiden käytöllä on vapaa-ajan käyttöä huomattavasti suurempi merkitys. Eriarvoisuutta ei siis voida paikata pelkästään vapaa-ajan digikäytöllä.