Artikkeli käsittelee kasvitaiteen kohtaamisia, joissa avautuu uudenlaisia, tuntuvia inhimillisen ja ei-inhimillisen maailman yhteenkietoutumia. Kohtaamisissa perehdytään elävien kasvien toimintaan osana teoksia ja sen kautta taiteen mahdollisuuksiin vaikuttaa katsojiinsa sekä haastaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa. Artikkelissa perehdytään siis kasvitaiteen muutosvoimaan, toisin sanoen sen vaikuttavaan voimaan. Kohdattavia teoksia on kaksi. Raimo Saarisen teos Marttyyrit (2019) tuo galleriatilaan eläviä tulppaaneja, joiden kasvua rajoitetaan metallisin kahlein. Kieroon kasvavat ja elämästään taistelevat kasvit vetoavat katsojan tunteisiin ja empatiaan. Jonna Suurhaskon BIOS4 (2021) läpäisee taidehallin näyttelytilat ja paljastaa ilmastointiputken sisällä kasvavan viheryhteisön, joka kutsuu pohtimaan uudelleen omaa erillisyyttä muista elävistä organismeista. Artikkelin teoreettiset lähtökohdat ovat fenomenologiassa, posthumanismissa ja uusmaterialistisessa taiteentutkimuksessa. Tekstissä hahmotellaan myös kasvitaiteen kohtaamisiin soveltuvaa metodologiaa muun muassa Michael Marderin kasviajattelun ja Jane Bennettin eloisan materian käsitteen avulla.