Piktorialismin aikana valokuvan materiaalisten olomuotojen kirjo oli laaja, ja piktorialistit käyttivät usein kokeellisia menetelmiä kuviensa valmistuksessa. Tässä artikkelissa tarkastelen piktorialististen valokuvien merkitystä esineellisyyden ja materiaalisuuden kannalta nykyhetken ja museotyön näkökulmasta: mitä piktorialistiset valokuvat museoesineinä voivat meille kertoa, ja millaista museotyötä ne edellyttävät ja mahdollistavat? Materiaalisuutta on totuttu valokuvatutkimuksen piirissä pitämään toissijaisena ominaisuutena, ja valokuva on nähty ikään kuin läpinäkyvänä ikkunana todellisuuteen. Viime aikoina on kuitenkin alettu kiinnittää enemmän huomiota myös valokuvien esineellisiin ominaisuuksiin. Piktorialistiset valokuvat muodostavat materiaalisuuden tutkimukselle erityisen hedelmällisen lähtökohdan juuri esineellisen kokeellisuutensa ja monipuolisuutensa ansiosta: erilaiset vedostusmenetelmät, pohjustusmateriaalit, kilpailuleimat, signeeraukset, monogrammit ja kehykset kantavat mukanaan merkityksiä, joiden tutkiminen nykyajan museotyön kautta syventää kuvaamme piktorialismista valokuvataiteellisena suuntauksena. Piktorialistisen valokuvan materiaaliset ominaispiirteet tuovat toisaalta näkyville myös monia museotyön haasteita asiasanoituksesta esineiden valokuvadokumentointiin, käsittelyyn ja säilytykseen. Artikkeli tuo esille sen, kuinka juuri materiaaliset seikat nousevat piktorialismin tunnistamisessa ja määrittelyssä keskeiseksi tekijäksi.