Hyväksikäyttö rikollisessa toiminnassa on ihmiskaupan muoto, jossa ihmiskaupan uhri pakotetaan tekemään rikoksia hyväksikäyttäjän lukuun. Rankaisemattomuusperiaatteen mukaan uhreja ei tule rangaista näistä rikoksista. Periaatteelle on vahva tuki kansainvälisessä sääntelyssä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Suomessa rikolliseen toimintaan pakotettu ihmiskaupan uhri voidaan jättää rankaisematta, vaikka rikosoikeuden doktriini ei tunnista haavoittuvan aseman hyväksikäyttöä vastuuvapausperusteeksi. Rankaisemattomuusperiaate ei ole täysin vieras elementti suomalaiselle rikosoikeudelle, koska toimenpiteistä luopumista koskevat säännökset mahdollistavat ihmiskaupan uhrien syyttämättä ja rankaisematta jättämisen.

Rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisen keskeisiä esteitä ovat käytännön soveltamiskokemuksen puuttuminen, ihmiskaupan uhrien heikko tunnistaminen ja se, ettei rikosprosessin aikana kiinnitetä riittävästi huomiota rikoksen taustalla vaikuttavaan hyväksikäyttöön. Rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisen esteitä voidaan poistaa selvittämällä mahdollisen ihmiskaupan uhrin tekemän rikoksen tausta esitutkinnassa ja soveltamalla määrätietoisesti yleisiä säännöksiä toimenpiteistä luopumisesta. Rikosprosessin toimijoita on kannustettava laatimaan ohjeet rankaisemattomuusperiaatteen soveltamisesta ja heidän koulutustaan on lisättävä.