Puettavaan teknologiaan liittyviä oikeudellisia kysymyksiä ei ole Suomessa aiemmin juurikaan tutkittu. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan asusteina käytettäviä elektronisia laitteita tai vaatteita, joihin on upotettu teknologiaa. Sitä on teknisesti mahdollista hyödyntää mm. työhyvinvoinnin ja -terveyden edistämisessä, työturvallisuuden parantamisessa ja työnanta- jan omaisuuden hallinnan välineenä. Dataistuneen kulttuurin myötä puettava teknologia kas- vattaa suosiotaan työelämässä, mutta sen lainmukainen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Puettavan teknologian avulla suoritettava työntekijän kehon toimintojen analysointi, seuraaminen ja valvonta tarkoittavat sitä, että tällainen teknologia kerää käytännössä lähes aina työntekijän henkilötietoja. Sekä EU-oikeus, kuten yleinen tietosuoja-asetus, että kansallinen lainsäädäntö, etenkin työelämän tietosuojalaki, asettavat siten merkittäviä rajoituksia mahdollisuuksille hyödyntää puettavaa teknologiaa työpaikoilla.

Artikkeli systematisoi työelämässä käytettävän puettavan teknologian lainsäädännöllistä viitekehystä. Tarkastelu painottuu työntekijän henkilötietojen suojaa koskevaan lainsäädäntöön. Artikkeli katsoo, että mahdollisuudet hyödyntää puettavaa teknologiaa laillisesti riippuvat hyvin pitkälti esim. työntekijän työtehtävistä. Lisäksi haasteita lainmukaiselle käytölle voi aiheuttaa puettavan teknologian tekninen joustamattomuus, joka saattaa mahdollistaa sen, että työnantajalle päätyy työntekijästä muita kuin työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Artikkeli toteaa, että puettavaa teknologiaa säätelevä normisto on varsin hajanainen sekä paikoin epäselvä. Tämä on omiaan aiheuttamaan haasteita sekä puettavaa teknologiaa kehittäville, että sitä käyttäville yrityksille. Ottaen huomioon puettavaa teknologiaa koskevan tutkimuksen harvalukuisuuden, artikkelin tavoite on myös toimia lainopillisena keskustelunavauksena.