Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään vuoden 1994 presidentinvaaliehdokkaiden kannatusta käyttämällä kumulatiivisten karttojen tutkimusmenetelmää. Tutkimuskohteena olivat Suomen kunnat ja aineistona kuntakohtaiset vaalitulokset. Tarkoituksena oli selvittää ehdokaskohtaisten kannatusaluehypoteesien paikkansapitävyys kumulatiivisten karttojen avulla. Lisäksi verrattiin kumulatiivisten karttojen antamaa kuvaa erinäisiin tilastollisiin tunnuslukuihin sekä joihinkin kunnan väestöä kuvaaviin muuttujiin. Luokkajaon vaikutusta kumulatiivisten karttojen luomaan kuvaan tutkittiin generoimalla jokaiselle ehdokkaalle kartat kolmella eri luokkajaolla.

Kumulatiivisten karttojen menetelmän mukana kunta-aineisto järjestettiin ehdokkaan kannatuksen mukaan siten, että kunta, jossa ehdokas oli saanut suurimman osuuden kunnan kaikista äänistä, sijoitettiin ensimmäiseksi, ja se kunta, jossa ehdokas oli saanut heikoimman prosenttiosuuden äänistä, sijoitettiin viimeiseksi. Näin järjestetystä aineistosta laskettiin ehdokkaan äänien kumulatiivinen summa ja saadun kokonaisäänimäärän mukaan aineisto jaettiin tertiileihin, kvartiileihin ja kvintiileihin. Nämä osiot muodostivat luokituksen, jonka pohjalta ehdokkaan kolme teemakarttaa rasteroitiin. Tilastomuuttujat, joihin kumulatiivisia karttoja verrattiin, olivat gini-kerroin ja Herfindahl-Hirschmanin konsentraatioindeksi. Vertailussa käytetyt kunnan väestöä kuvaavat muuttuja olivat EU-liitynnän kannatus, taajama-aste, ikä, ruotsinkielisten osuus, koulutus, elinkeinorakenne, työttömyysaste sekä naisten äänestysaktiivisuus.

Tutkimusmenetelmän luomaa kuvaa ehdokkaan kannatuksesta haittasi, että alueellisesti suuri kunta saattoi olla väestöltään pieni ja päinvastoin. Vertailtaessa eri luokkajaoilla olevia karttoja kävi ilmi, että suurten keskusten suuret äänimäärät vaikuttivat huoattavasti luokkajakoihin. Toisaalta käytetyistä suhteellisista ääniosuuksista johtuen pienen äänestäjämäärän kunta saattoi päästä muutamalla tiettyä ehdokasta tukevalla  äänellä kärkiluokkiin. Kuntien suuruusjärjestys muodostui ongelmaksi luokkarajan osuessa yhtä suuren kannatuksen ryhmittymään. Näissä tapauksissa kunnat järjestettiin absoluuttisten äänien mukaiseen järjestykseen, jolloin metodin suhteellisuus kärsi. Eri luokituksella olleiden karttojen vertailussa tultiin siihen tulokseen, että tertiilikartta oli sopiva yleiskuvan muodostamiseen, kun kvartiili- ja kvintiilikartoista voitiin nähdä yksityiskohtia, kuten kannatuksen leviäminen keskuksista periferiaan. Metodin rajoituksiksi voitiin laskea ekologisen virhepäätelmän mahdollisuus ja vahvuuksiksi suhteellisen kannatuksen yleiskuvan luonti. Tutkimus sopisi seuraavien presidentinvaalien ehdokkaiden vaalityösuunnittelun apuvälineeksi.