Selvitys tarkastelee Euroopan unionin valtiontukisääntelyä sekä sääntelyn vaikutusta maankäyttö- ja rakennuslain kuntien maapolitiikan keinovalikoimaan. Kuntien maapolitiikan keinot voivat johtaa tilanteisiin, joissa julkinen taho antaa etua taloudelliseen toimintaan. Selvityksessä pyritään tunnistamaan näitä tilanteita ja arvioimaan, tulisiko maapoliittista järjestelmää tai sen osia ilmoittaa Euroopan komission arvioitavaksi. Selvitystarve liittyy ympäristöministeriössä vireillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistukseen.

Julkisista varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa ei sovellu sisämarkkinoille on ilmoitettava komissiolle ennen toimenpiteen toteuttamista siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ellei tukeen sovelleta poikkeussääntelyä. Euroopan komissio ja tuomioistuimet ovat ottaneet kantaa kaavoituksen tuomaan arvonnousuun, infrastruktuurista ja käyttöoikeuksista muodostuviin etuihin, sekä erilaisista maksujärjestelmistä ja niiden poikkeuksista syntyviin etuihin. Valtiontukitarkastelu on laajentunut aiemmin julkisen vallan toteuttamiin palveluihin, kuten infrastruktuurin rakentamiseen tai yleisten taloudellisten palvelujen rahoittamiseen. Kuntien maapolitiikan keinoja on sovellettava tavalla, joka huomioi tukisääntelyn kehityksen.