Psykologinen sopimus ymmärretään työyhteisössä toimivien ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta muodostuvana toimintaan myönteisesti vaikuttavana, vastavuoroisena luottamukseen liittyvänä ilmiönä. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ja syventää ymmärrystä siitä, miten lähijohtaja pyrkii työyhteisössä vahvistamaan vastavuoroista luottamusta terveydenhuollon muutosprosesseissa. Weickin muutosprosessimallin (CSM) neljän vaiheen avulla tutkimus kohdennettiin lähijohtajien psykologisen sopimuksen näkökulmaan: muutosta jäsennetään kokemuksellisesti. Tutkimuskysymykset olivat 1) miten lähijohtaja ymmärtää ja tunnistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä oman asemansa muutosprosessissa vastavuoroisen luottamuksen perustana psykologisen sopimuksen näkökulmasta? ja 2) mitä aiempi kokemus ja pyrkimys vakuuttavuuden saavuttamiseen muutosprosesseissa merkitsevät lähijohtajalle vastavuoroisen luottamuksen vahvistamisessa psykologisen sopimuksen näkökulmasta? Tutkimusaineisto koostui perusterveydenhuollossa toimivien lähijohtajien teemahaastatteluista (n=10). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Psykologisen sopimuksen näkökulmasta luottamuksen vahvistaminen terveydenhuollon muutosprosesseissa edellyttää lähijohtajalta monitasoisia johtamistaitoja: kykyä toimivaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen, työyhteisössä ilmenevien tunteiden tulkintaan, kriittiseen ja syvälliseen ajatteluun, itsereflektointiin sekä vertaisoppimiseen ja -tukeen. Työyhteisön näkökulmasta luottamuksen vahvistaminen muutosprosesseissa kysyy etenkin yhteisöllisyyttä: vastuun ottamista yksilö- ja yhteisötasolla sekä valmiutta ja kykyä muutokselle.