Kulutuksella on keskeinen rooli tämän päivän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Nuorten kulutuksessa korostuu usein muu kuin perustarpeiden

tyydyttäminen, koska sen sisällöstä ja kustantamisesta vastaavat vanhemmat.

Nuorten omaehtoinen kulutus keskittyy arjen tekemiseen sekä tieto- ja

viestintäteknologian laitteisiin, joita omistamalla lapsi tai nuori osallistuu

lähiyhteisöiden toimintaan ja oppii sosiaalista vuorovaikutusta. Miten lapset

ja nuoret näillä reunaehdoilla määrittelevät, mitkä kulutushyödykkeet

ovat heille välttämättömiä, ja millä perusteella? Artikkelissa tutkimme,

mitä lapset sisällyttävät välttämättömään kulutukseen ja miten he

näitä välttämättömyyksiä perustelevat. Tutkimuksen aineisto koostuu

kolmenkymmenen 11–15-vuotiaan lapsen ja nuoren teemahaastattelusta.

Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti sekä

hyödyntämällä Holtin (1995) typologiaa kulutuskäytännöistä. Lasten

välttämättömäksi kokemia kulutuskohteita oli yllättävän vähän, sillä lähes

40 kulutuskohteen joukosta vain alle kymmenen kohdetta mainittiin

välttämättömiksi arkipäivässä. Tärkeimmiksi koettiin kännykkä, harrastukset,

mahdollisuus käyttää tietokonetta, kutsua kavereita kylään ja osallistua

luokkaretkelle. Kulutuksessa korostui erityisesti kulutuskokemusten

jakaminen muiden kanssa ja kulutuksen leikinomaisuus. Tämä kertoo

kulutuksen sosiaalisen luonteen tärkeydestä lasten ja nuorten elämässä.