Kirjallisten mainintojen perusteella ajatellaan,
että makkaran käyttö ruokana olisi rantautunut Suomeen keskiajalla,
Hansa-kaupan myötä ja saksalaisten vaikutuksesta. Vanhimpia
mainintoja makkarasta on 1540-luvulta. Saksalainen ruokakulttuuri kehittikin
makkarantekotaitoa. Mutta makkararuuat tunnetaan vanhastaan perinteisenä säilöntätapana
sisäelimistä tehdylle hakkelukselle ja verelle, ja esimerkiksi kalanmädille.  Makkara oli pohjoisten
kansojen ikivanha tapa säilöä valkuaisainepitoisia sisäelimiä helposti
syötävässä muodossa.  Se oli myös käytännöllinen
tapa hyödyntää vähäarvoisempia raaka-aineita ruuaksi.