The number of soft tissue sarcomas found in Finland yearly is around 200 cases. Benign soft tissue tumors are common. The patients having a tumor with a deep location in the tissue or a large superficial tumor should be readily referred for imaging studies and consultations with the sarcoma teams of university hospitals. The diagnosis of sarcoma is based on medical history, clinical examination, imaging, examination of a biopsy, and frequently also on molecular genetic analyses. In imaging, the best resolution is provided by MRI. Targeting of the biopsy is an essential part of imaging. Gradus is the most important histology-based factor affecting the prognosis and treatment of the tumor.

Pehmytkudossarkoomia todetaan Suomessa vuosittain 200, mutta hyvänlaatuiset pehmytkudoskasvaimet, erityisesti lipoomat, ovat yleisiä. Syvällä kudoksissa sijaitsevat tai pinnalliset suurikokoiset kasvaimet ovat epäilyttäviä syövän suhteen, ja tällaiset potilaat pitäisi lähettää herkästi kuvantamistutkimuksiin ja konsultaatioon yliopistosairaaloissa toimiviin sarkoomatyöryhmiin. Sarkoomien diagnostiikka ja hoito vaativat monen eri alan osaajan yhteistyötä, ja ne tulisi keskittää yliopistoklinikoihin. Sarkoomadiagnostiikka perustuu anamneesiin, kliiniseen tutkimukseen, kuvantamiseen, kudosnäytteen tutkimukseen ja useissa tapauksissa myös molekyyligeneettisiin analyyseihin. Kuvantamisessa magneettikuvaus tarjoaa parhaan erottelukyvyn. Biopsia on useimmiten histologinen paksuneulabiopsia, josta perusmikroskopian lisäksi voidaan tehdä immunohistokemiallisia ja molekyyligeneettisiä lisätutkimuksia. Kasvainten luokittelu perustuu WHO:n julkaisemiin ohjeisiin. Tärkein histologiaan perustuva ennusteeseen ja kasvaimen hoitoon vaikuttava tekijä on kasvaimen erilaistumisaste, joka riippuu kasvaintyypistä, tuumorinekroosin asteesta ja kasvainsolujen jakautumisnopeudesta.