Tutkimus tarkastelee adjektiiveja ja kuvailevia sanaliittoja, joilla on luonnehdittu äänen 

tilavaikutelman eli äänikuvan välittymistä hifilaitteiden kuunteluarviossa. Adjektiivisia 

muodosteita tarkastellaan niiden merkityksen, rakenteen ja käyttötaajuuden kannalta. 

Tutkimuksesta käy myös ilmi äänikuvan käsitteeseen liittyviä merkityskenttiä ja ominaisuuksia. Aineiston 116 adjektiivista muodostetta (360 esiintymää) on kerätty vuoden 

2010 Hifimaailma-lehden vuosikerrasta sekä Hifimaailman kuuntelutermit -listauksesta. 



Tutkimuksen perusteella äänikuvan ominaisuuksia ovat paikallistuminen, mitat, koostumus, läsnäolon tunne, yleisluonne sekä täsmällisyys. Täsmällisyyttä kuvaavia adjektiivimuodosteita esiintyy aineistossa eniten. Adjektiiveista hahmottuu sekä synonyymisiä pesyeitä että näiden vastakohtia. Moderatiivisuutta ilmaisevia muodosteita on runsaasti. Merkitykseltään negatiivisia muodosteita on ainoastaan yksi neljäsosa kaikista esiintymistä. Negatiivisten muodosteiden välttäminen on arviointikielen erityispiirre. 



Aineiston adjektiivimuodosteista suurin osa on adjektiivijohdoksia sekä sanaliittoja. Vähiten on jakamattomia perusadjektiiveja sekä yhdysadjektiiveja. Tutkimuksen perusteella perusadjektiivit ovat aineistossa vakiintuneimpia ja monikäyttöisimpiä, sanaliitot vastaavasti satunnaisimpia muodosteita. Vierasperäisiä aineksia on käytetty vähän: alle 15 prosenttia kaikista muodosteista sisältää lainaperäistä ainesta. 



Arvioijilla on omat suosikkiterminsä, mutta myös vaihtelevia, vähemmän termimäisiä 

muodosteita käytetään. Äänikuva syntyy kuuloaistimuksesta, mutta sen kuvailemiseen 

käytetään metaforien kautta muitakin aisteja; mielikuvan voi välittää myös kuvana tai 

tunteena. Äänikuvan voidaan esimerkiksi luonnehtia olevan kuin maalaus. Läsnäolon 

tunnetta voidaan kuvata lavalta syliin työntyväksi laulajaksi. 



Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hifialan arviointikieli muistuttaa muita arviointikieliä ja esimerkiksi viinikieltä. Suuri osa sanastosta on lainattu yleiskielestä, 

mutta osalle termeistä on kehittynyt oma eriytynyt erikoiskielinen merkityksensä. Adjektiivien monipuolisen käytön ja vastakohtasuhteiden kautta rakentuu laajoja merkityskenttiä, joiden rajat eivät ole aina helposti määriteltävissä. Hifialalla olisi tarvetta sanastotyölle, sillä termejä selventävää materiaalia on nykyisellään vähän. Olemassa olevat termien määritelmät eivät ole terminologisesti oikeaoppisia.