Tutkimuksessa
tarkastellaan modernisaation puristuksessa muuntuvan uskonnollisuuden sijaa 1800-
ja 1900-lukujen vaihteen taiteessa. Katse tarkennetaan kolmen
suomalaistaiteilijan – Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931), Pekka Halosen (1865–1933)
ja Hugo Simbergin (1873–1917) – teoksiin ja niitä ympäröiviin
aikalaiskeskusteluihin. Tavoitteena on valottaa niitä hankalasti
hahmotettavissa olevia paikkoja ja rooleja, joita yksilökeskeisemmäksi
muuntunut ja länsimaiseen esoteerisuuteen herkästi taipuva henkisyys on
modernissa taiteessa saanut.

Tutkimuksen
ydinaineiston muodostavat Gallen-Kallelan, Halosen ja Simbergin kristillisiin ympäristöihin
tekemät teokset, joiden suhde perinteiseen kristinuskoon on jännitteinen.
Ydinaineisto koostuu Porissa sijaitsevaa Juséliuksen hautakappelia ja Tampereen
Johanneksen kirkkoa (nyk. Tuomiokirkkoa) varten tehdyistä kuva-aineistoista
sekä Halosen alttaritauluista luonnoksineen. Aineistoa on koostettu myös
kirjallisista lähteistä, muun muassa taiteilijoiden kirjeistä, muistiinpanoista
ja julkisista kirjoituksista.

Tutkimus asettuu
uskontotieteen ja taiteentutkimuksen välimaastoon, ja siinä tuotetaan uudenlaista
lähestymistapaa modernin taiteen esoteerisuuden ja henkisyyden
tarkastelemiseksi. Tulkintamenetelmät ovat yhtäältä kuva-analyyttisiä ja
toisaalta menneisyyden teksteihin keskittyviä. Teoksia lähilukemalla sekä
kuvien sarjoja tai kuvien ja tekstien vuoropuhelua seuraamalla nostetaan esiin teemoja,
jotka kiinnittyvät ajan esoteerisiin keskusteluihin. Nämä keskustelut
muodostavat tärkeän osan vuosisadanvaihteessa kukoistanutta heterogeenisen
henkisyyden miljöötä, joka määrittyy okkulttuuriksi.

Okkulttuurin
lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään uskontososiologiasta omaksuttua etsijän käsitettä.
Gallen-Kallelaa, Halosta ja Simbergiä tarkastellaan etsijöinä, joilla on
aktiivinen rooli paitsi esoteerisuuteen ja heterogeenisempään henkisyyteen
kiinnittyvän uskonnollisuuden tuottajina myös uudenlaisen, henkisemmäksi
ymmärretyn taiteen tekijöinä ja määrittelijöinä. Tutkimuksessa kysytään, miten
taiteilijat tuottivat teoksissaan ja puheissaan ’henkisyyttä’, jossa
yhdistyivät ajatukset aidosta uskonnollisuudesta ja henkisestä taiteesta.
Millaisia ilmaisuja etsijyys ja taiteen henkisyys saavat Juséliuksen
mausoleumissa, Tampereen Johanneksen kirkossa ja Halosen alttaritauluissa?

Tutkimus tarjoaa
uutta tietoa Gallen-Kallelan, Halosen ja Simbergin taiteen yhteyksistä länsimaiseen
esoteerisuuteen ja siihen henkisyyteen, jolla on nähty olevan merkittävä sija
nykypäivän uskonnollisuudessa. Se osoittaa suomalaistaiteilijoiden ammentaneen
ideoita taiteeseensa, työskentelyynsä ja taidekäsitykseensä muun muassa
teosofiasta, spiritualismista, psyykkisestä tutkimuksesta, swedenborgilaisuudesta
ja tolstoilaisuudesta.