Projektiluonteinen
ja usein ylhäältä johdettu tutkimustyö voivat kuin huomaamatta johtaa
sirpaleiseen ja kapea-alaiseen teoreettiseen ja metodologiseen ajatteluun. Aikaa
oman tutkimuksen tekemisen lähtökohtien pohtimiseen ja eri tieteenalojen
edustajien kanssa käytyyn vuoropuheluun saatetaan käyttää valitettavan vähän.
Ihmistieteissä tieteen tekemistä suuntaavat paradigmat sekä niiden sisällä
tapahtuvat, pienemmät ja suuremmat teoreettiset ja metodologiset käänteet. Erityisesti
tiiviissä tahdissa työskentelevät väitöskirjantekijät ovat melkoisen haasteen
edessä pyrkiessään asemoimaan oman työnsä osaksi aikaisempaa
tutkimustraditiota. Myös me tutkijoina ja väitösohjaajina saatamme huomata
tieteidenvälisissä väitös- tai muiden hankkeiden parissa työskennellessämme
olevamme suhteellisen tietämättömiä toisten tieteenalojen traditioista. Ymmärrys
oman ja muiden ihmistieteiden päälinjoista on kuitenkin edellytys tuoreiden monitieteisten
tutkimusaiheiden tunnistamiselle ja toimivalle tieteidenväliselle
tutkimustyölle. Näihin teemoihin tarttuaksemme järjestimme Turun ihmistieteiden
tutkijakollegiumissa kesällä 2016 niin sanotun "epäkonferenssin" (unconference)
otsikolla "Turns – Paradigm shifts in human sciences". Tapahtumassa
eri tieteenaloja ja uravaiheita edustavat tutkijat pohtivat pienryhmissä omilla
tieteenaloillaan tapahtuneita käänteitä, tekemiensä valintojensa
taustavaikuttimia sekä omaa tutkijuuttaan. Epämuodollinen, keskusteleva
formaatti haastoi tervetulleella tavalla perinteisen akateemisen
asiantuntijaroolin ja jätti tilaa epävarmuuden ilmaisemiselle. Tässä
kirjoituksessa kerromme epäkonferenssin teemasta, toteutuksesta ja keskusteluista
heränneistä ajatuksista. Tavoitteemme on nostaa esiin yksi erityisesti
väitösohjauksessa usein taustalle jäävä teema, eli oman ja kollegoiden
tutkimustyön taustaoletuksiin pureutuminen sekä esitellä tapa, jolla tällaista
epävarmaa ja vaikeaakin asiaa voidaan käsitellä perinteisten opetusmuotojen
sijaan. Erityisenä kohteenamme ovat väitösohjattavat ja heidän ohjaajansa,
mutta samalla koko yliopisto oppivana yhteisönä.