D4 Published development or research report or study
Paikallinen ruokajärjestelmä: ympäristö- ja talousvaikutuksia sekä oppimishaasteita




List of Authors: Laura Seppänen, Esa Aro-Heinilä, Juha Helenius, Reija Hietala-Koivu, Hanna Ketomäki, Minna Mikkola, Helmi Risku-Norja, Marko Sinkkonen, Hanna Virtanen
Publisher: Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti
Place: Mikkeli
Publication year: 2006
Title of series: Ruralia-instituutin Raportteja
Number in series: 9
Number of pages: 113
ISBN: 952-10-2573-5
eISBN: 952-10-2574-3
ISSN: 1796-0622

Abstract

Maa- ja elintarviketalouden keskittymisen myötä tuottajat ja kuluttajat ovat entistä kauempana toisistaan sekä maantieteellisesti että sosiaalisesti, ja pienten maatilojen ja maaseudun elintarvikeyritysten pääsy markkinoille vaikeutuu. Paikallisuuden eri asteiden mukaan hahmottuva ruoka on esillä aina elintarvikestrategisista linjauksista ympäristönäkökulmiin ja yhteiskuntavastuusta maaseudun elinvoimaisuuteen. Paikallinen ruoka on kiinnostava sekä ympäristötieteiden että yhteiskunta- ja taloustieteiden tutkimuskohteena. Luomu- ja lähiruoan on katsottu edustavan maatalous- ja elintarvikesektorin vaihtoehtoisia kehitysmahdollisuuksia. Tässä tutkimuksessa ruokajärjestelmä tarkoittaa yhtäältä ruoan alkutuotannon, jalostuksen, jakelun ja kulutuksen muodostamaa kokonaisuutta, ja toisaalta ruokaan liittyviä toimijoita, ketjuja ja verkostoja. Tutkimuskohteena paikallinen ruokajärjestelmä on hyvin monitahoinen ja vaatii monitieteistä otetta. Tutkimuksen ympäristöosa selvittää lähiruoan ja luomulähiruoan maisema- ja ympäristövaikutuksia alkutuotannossa Etelä-Savon alueella. Erilaisten lähiruokana tuotettujen ruokavaliovaihtoehtojen avulla tarkastellaan paikallisen ruoan toteutettavuutta kohdealueella sekä miten paikallinen ruokajärjestelmä toteutuessaan heijastuisi maisemaan ja maatalouden ympäristökuormitukseen. Tutkimuksen taloudellinen osa arvioi ruokajärjestelmän paikallistumisen mahdollisia aluetaloudellisia vaikutuksia. Tutkimusta varten luotiin sovellettu panos-tuotosmalli, jonka avulla arvioidaan lisääntyvän lähi- ja luomuruoan kysynnän kerroinvaikutuksia Etelä-Savon talouden kokonaistuotokseen ja työllisyyteen. Hankkeen oppimisosan keskiössä ovat ruokajärjestelmän toimijat, heidän keskinäiset suhteensa sekä elintarvikkeiden tuotannosta ja kulutuksesta muodostuvat ketjut. Tässä osassa tutkitaan laadullisin menetelmin erilaisten elintarvikeketjujen toimintaa, paikallistumiseen liittyviä oppimishaasteita sekä toimijoiden näkemyksiä eri elintarviketyypeistä. Eri osia yhdistävänä tutkimuskohteena ovat Juvan kunnan ja Etelä-Savon maakunnan ruokajärjestelmät. Paikallisen ruoan käytön lisääntyminen ei välttämättä merkittävästi vähennä ympäristökuormitusta. Kuitenkin mitä lähempänä ruoan tuotannosta aiheutuva ympäristökuormitus tuntuu, sitä paremmin ympäristönäkökulma tulee otetuksi huomioon ja sen helpompaa on perustella ympäristönhoidon kustannusten jakamista yhteiskunnassa. Etelä-Savon maatalousmaa riittäisi pääpiirteissään hyvin paikallisen ruoan kysynnän tyydyttämiseen jopa luomutuotantona. Maankäytön tai ravinnekuormituksen erot eri ruokavaliovaihtoehtojen välillä ovat hyvin pieniä. Luomutuotetussa vegaaniruokavaliossa kaasumaisia päästöjä tulee vähemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, mutta samalla monivuotisten luonnonlaidunten ja nurmien pinta-ala vähenee, mikä puolestaan on luonnon monimuotoisuuden kannalta huono asia. Koska maa- ja elintarvikesektori muodostaa vain pienen osan aluetaloudesta, paikallisella ruoalla ei saada aikaan suuria kasvuvaikutuksia koko taloudessa. Paikallisen ruoan taloudelliset ja työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin positiivisia maakunnan tasolla. Maataloudessa ja elintarviketeollisuussektorilla vaikutukset voivat olla merkittäviä. Kohdistettaessa elintarvikehankinnat mahdollisimman suurelta osin omalle alueelle Etelä-Savon maakunnan talouden tuotos kasvaa noin 5 %, arvonlisä noin 3 % (76 milj. euroa) ja työpaikkojen määrä noin 6 % vuoden 2002 tilanteeseen verrattuna. Vaihtoehdon vaikutus kansantalouden tuotokseen ja koko maan työllisyyteen on kuitenkin hieman negatiivinen. Paikallinen eli lähiruoka on mahdollinen maaseutualueiden selviytymisstrategia, mutta ei välttämättä takaa taloudellista kasvua alueelle. Nykytilanteeseen verrattuna luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymisellä on pieni positiivinen vaikutus maataloustoimialojen tuotokseen ja työllisyyteen. Ruoan kallistumisen myötä talouden muille toimialoille suuntautuva kulutuskysyntä laskee kuitenkin niin paljon, että kokonaisuutena aluetalouden tuotos pienenee hieman. Paikallinen ruoka voidaan toteuttaa erilaisilla elintarvikeketjujen toimintamalleilla eli konsepteilla, jotka eroavat mm. työnjaon ja vaikutusmahdollisuuksien jakautumisen suhteen. Paikallista hyvinvointia puolustava 'pieni' näkökulma ja mittakaavaetuja korostava 'suuri' näkökulma käyvät vuoropuhelua lähiruoan kehittämiskeskustelussa. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä toimijoiden välisen luottamuksen ja yhteistyön kehityksessä. Kumppanuuteen tukeutuvien pitkäaikaisten suhteiden perustalle rakentuu paikallisia yrityksiä ja ketjuja. Luomuketjujen yleistyminen ja kasvu edellyttäisi tuotantotavan nykyistä parempaa erottumista tavanomaista tuotannosta. Paikallisen ruoan toteuttamista voidaan tukea yhteisillä päätöksillä. On mahdollista, että alueen toimijat edelleen synnyttävät uutta, talouden rakenteita muuttavaa yritystoimintaa ja tarjontaketjuja. Paikallisen ruoan eräs merkitys on uusien maa- ja elintarvikealan mahdollisuuksien synnyttämisessä ja kokeilussa.



Internal Authors/Editors

Last updated on 2019-21-08 at 22:44