Tavat
ilmaista ja välittää transihmisten näkökulmia, identiteettejä ja kokemuksia ovat
moninaistuneet ja muuttavat nopeasti muotoaan. Viime aikoina vilkastunut ilmaisujen
ja ilmaisutapojen määrä kytkeytyy ensisijaisesti transihmisten näkyvyyden ja transaktivismin
kasvuun sekä keskusteluihin sukupuolen käsitteellistämisestä. Erilaiset tavat
luoda ja ilmaista transkokemuksia avartavat sukupuolittumisen muotoja ja dynamiikkaa
yksilöiden ja sosiaalis-materiaalisen ympäristön välisissä suhteissa. Keskitymme
dialogina toteutetussa puheenvuorossamme erityisesti transtutkimuksen
kontekstissa esiintyvään transpoetiikan käsitteeseen.
Tarkastelemme transpoetiikkaa syventymällä ruumillisuuden kokemisen, luomisen,
kirjoittamisen ja teoreettisen käsitteellistämisen välisiin vaihteleviin
suhteisiin. Keskustelemme transpoetiikan piirteistä erityisesti runouden
kontekstissa, jossa se ilmentyy luovana ja turvallisena tilana. Kiinnitämme
huomiota transpoetiikan mahdollisuuksiin tunnustella kielen rajoja ja
kysymyksiä transidentiteetistä sekä laajemmin olemisen vaihtelevasta luonteesta.
Pohdimme myös käsitettä metodologisena lähestymistapana sekä sen soveltuvuutta yli
mediarajojen. Ehdotamme, että transpoetiikka mahdollistuu eri medioissa, ja korostamme
sen eettistä ja poliittista merkitystä niin transyksilöille kuin
kollektiivisille tavoille ymmärtää ja kokea sukupuoli. Transpoetiikan varioivat, luovat ilmaisutavat avaavat moninaisia
transnäkökulmia ja -kokemuksia kaikille huolimatta siitä, miten kukin kokee suhteensa
sukupuoleen. Näemme että transpoetiikalla – sekä taiteellisena että
metodologisena käytäntönä – on keskeinen merkitys sukupuolen käsitteellistämisen
prosessissa. Transpoetiikka helpottaa olennaisesti tähän prosessiin liittyvää
sosiaalista muutosta.