Older age increases the risk of developing a chronic atherosclerotic
cardiovascular disease (CVD), such as coronary heart disease.
Complications of CVDs, myocardial infarction or stroke often
lead to loss of functional capacity or premature death. Dyslipidemia,
high serum levels of total or low-density lipoprotein cholesterol
(LDL-c) and low levels of high-density lipoprotein cholesterol
(HDL-c), is among the most important modifiable risk factors for
CVDs; it can be treated with lifestyle modifications, and with
lipid-lowering drugs, primarily statins. In older persons,
however, the association of cholesterol levels with cardiovascular
and all-cause mortality has been inconsistent in previous
studies. Furthermore, the beneficial effects of statins in older
persons without previous CVD are still somewhat unclear, and older
persons are more prone to adverse effects from statins.



This thesis presents a prospective cohort study (TUVA), exploring
associations of cholesterol levels with mortality and the changes in
cholesterol levels of a 70-year-old population in long-term follow-up.
Further, prevalence of CVDs, risk factors and preventive
medication use in the TUVA cohort is compared with respective
prevalences in another age-matched cohort (UTUVA) 20 years later in
order to examine the changes in cardiovascular risk over time.
Additionally, to evaluate statin use patterns among older persons, an
observational register study was conducted covering the total Finnish
population aged 70 and older during 2000-2008. Based on individual-level
data retrieved from national health registries, the population was
classified into low, moderate and high risk groups according to
estimated CVD risk. The prevalence, incidence and persistence of statin
use among the risk groups was then evaluated based upon yearly statin
purchases tracked from the Prescription Register.



The prospective cohort study demonstrated that low total
cholesterol, LDL-c and HDL-c were associated with higher mortality in a
cohort of home-dwelling 70-year-olds. However, after adjusting for
traditional cardiovascular risk factors and cancer this association
disappeared. Further, low total cholesterol seemed to be protective,
whereas low HDL-c strongly predicted increased risk of CVD death.
Cholesterol levels of those elderly who remained available for follow-up
and were still home-dwelling at the age of 85 seemed to improve with
advancing age. Compared to the TUVA cohort, the later born UTUVA cohort
had less CVDs and their risk factors were better controlled,
which was reflected in the higher use of preventive medications
such as statins and antihypertensives. The register studies
confirmed that statin use has increased significantly during
2000-2008 among older persons, especially among the oldest (80+)
age groups and among those at high risk for cardiovascular events.
Two-thirds of new statin users persisted with their use during the four
years of follow-up; the most discontinuations were made during the first
year of use.



In conclusion, statins are commonly used among older age groups in
Finland. Most of the older statin users had a high cardiovascular event
risk, indicating that the treatment is well directed towards those who
are likely to benefit from it the most. No age-limits should
be put on the screening and treatment of dyslipidemia in older
persons, but the benefits and adverse effects of statin treatment should
be carefully weighed based on an individual assessment of the person’s
general health status and functional capacity. Physicians should pay
more attention to medication adherence, especially when prescribing
preventive medications.

Kolesteroli, valtimosairausriski ja statiinien käyttö iäkkäillä.



Ikääntyminen lisää riskiä sairastua ateroskleroottisiin
valtimosairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin. Valtimosairauksien
komplikaatiot, sydäninfarkti tai aivohalvaus, johtavat usein
toimintakyvyn laskuun tai ennenaikaiseen kuolemaan. Dyslipidemia
(suurentunut seerumin kokonais- tai LDL-kolesterolipitoisuus tai pieni
HDL-kolesterolipitoisuus) on yksi tärkeimmistä
valtimosairauksien riskitekijöistä, johon voidaan vaikuttaa
elintapamuutoksin tai lääkehoidolla, ensisijaisesti statiineilla.
Iäkkäillä henkilöillä kolesteroliarvojen yhteys valtimosairauksista
johtuviin kuolemiin tai kokonaiskuolleisuuteen on ollut
ristiriitainen aiemmissa tutkimuksissa. Epäselvää on, miten paljon
statiinihoidosta hyötyvät ne iäkkäät, joilla ei ole aikaisempaa
valtimosairautta. Ikäihmiset ovat myös herkempiä saamaan sivuvaikutuksia
statiinihoidosta.



Tässä väitöskirjassa selvitetään seerumin kolesteroliarvojen
yhteyttä kuolleisuuteen ja ikääntymiseen liittyviä kolesteroliarvojen
muutoksia perusten Turun Vanhustutkimuksen (TUVA) 70-vuotiaista
koostuvan kohortin pitkäaikaisseurantaan. Lisäksi vertailemme
valtimosairauksien ja niiden riskitekijöiden esiintyvyyttä
sekä ennalta ehkäisevien lääkehoitojen käyttöä TUVA kohortin ja
20 vuotta myöhemmin kerätyn uuden 70-vuotiaiden kohortin (UTUVA)
väestöissä. Väitöskirjaan kuuluu myös 70 vuotiaiden ja sitä vanhempien
suomalaisten statiinien käyttöä vuosina 2000─2008 koko
väestön tasolla selvittävä rekisteripohjainen tutkimus. Tutkimusta
varten koko Suomen iäkäs väestö luokiteltiin valtimosairauksien suhteen
kolmeen riskiryhmään perustuen valtakunnallisista terveydenhuollon
rekistereistä saatuihin tietoihin henkilöiden aiemmasta
sairastuvuudesta ja lääkkeiden käytöstä. Statiininkäytön vallitsevuutta,
ilmaantuvuutta ja käytön jatkuvuutta (persistenssiä) selvitettiin
perustuen KELAn reseptirekisteristä saatuihin tietoihin kohdeväestön
vuosittaista statiiniostoista.



TUVA kohortin 70-vuotiaiden kotona asuvien henkilöiden matala
kokonaiskolesteroli-, LDL-ja HDL-kolesterolipitoisuus oli yhteydessä
lisääntyneeseen kuolemanriskiin 12 vuoden seurannassa, mutta kun
analyyseissa vakioitiin muiden kuolleisuutta lisäävien riskitekijöiden
vaikutus, niin em. yhteys hävisi. Sen sijaan matala kokonaiskolesteroli
näytti vähentävän ja matala HDL-kolesteroli selvästi lisäävän riskiä
kuolla valtimosairaustapahtumaan. Seurannassa 85 vuoden ikään asti
olleiden ja edelleen kotona asuvien iäkkäiden kolesteroliarvot
paranivat iän lisääntyessä. Kohorttien vertailututkimuksessa
myöhemmin tutkitun kohortin väestöllä oli vähemmän
valtimosairauksia ja heidän riskitekijänsä olivat paremmin
kontrollissa näkyen mm. preventiivisen lääkehoidon, kuten
statiinien ja verenpainelääkkeiden lisääntyneessä käytössä.
Rekisteritutkimukset osoittivat, että iäkkään väestön
statiinien käyttö on lisääntynyt Suomessa huomattavasti, etenkin
vanhimmissa (80+) ikäluokissa ja suuren valtimotautiriskin omaavilla
henkilöillä. 2/3 uusista statiinin aloittajista jatkoi lääkitystään
säännöllisesti 4 vuoden seurannan ajan; pääosa käytön keskeytyksistä
tapahtui ensimmäisen käyttövuoden aikana.



Yhteenvetona todetaan, että statiineja käytetään Suomessa paljon
vanhimmissa ikäryhmissä. Suurimmalla osalla iäkkäistä
statiininkäyttäjistä oli suuri valtimosairaustapahtuman riski, viitaten
siihen, että hoito on oikein ohjautunut niille, jotka todennäköisesti
siitä eniten hyötyvät. Dyslipidemian seulonnalle ja hoidolle ei tulisi
asettaa ikärajoja, mutta hoitopäätöksiä iäkkäiden kohdalla tehtäessä
täytyy statiinihoidon hyödyt ja haitat arvioida jokaisen
kohdalla yksilöllisesti, huomioiden henkilön
kokonaisterveydentila ja toimintakyky. Lääkärien tulisi myös
huomioida potilaidensa lääkehoitoon sitoutuminen aiempaa
paremmin, etenkin ennalta ehkäiseviä lääkityksiä määrätessään.