Länsimaiset lähetystyöntekijät liikkuivat 1800-luvulla laajasti ympäri maailmaa ja toimivat keskeisessä roolissa muita kansoja ja kulttuureja koskevien käsitysten muokkaamisessa ja välittämisessä kotiyleisöille. Tässä teoksessa tarkastellaan Suomen Lähetysseuran näyttely- ja museotoiminnan historiaa sen varhaisvaiheista 1870-luvulta alkaen vuoteen 1931, jolloin seuran pysyvä museo avattiin. Kiinan ja Ambomaan työkentiltä tuodut esineet tarjosivat laajan yleisön uteliaisuutta herättävän ja konkreettiselta tuntuvan tavan kertoa paikallisten ihmisten elämästä ja lähetystyön tilanteesta. Eksoottisilta ja erikoisilta vaikuttaneet esineet olivat Suomen oloissa harvinaista nähtävää, ja monet kokivat näyttelyt voimakkaan elämyksellisenä, jopa hetkellisenä siirtymänä kaukaiseen Kiinaan ja Afrikkaan. Näyttelyt tuntuivat myös tarjoavan kiinnekohtia pohjoisen Suomen paikantamiselle maailmankartalla ja muiden kansojen joukossa.